KICK ON THE UPPERCLASS

Käsittämättömän hienoja asioita nuo tentit, varsinkin tämänpäiväiset. Tietotekniikan ja matkailu- ja majotuspalveluiden perusteet. Voi jee. Onneksi viikonloppuna pääsee keikalle!! Oon oottanu kyllä niinkö kuuta nousevvaa, samoin kuulema nuo muut meijän poppoosta. Semmonen turhanpäivänen syystauko ollu tässä että meinaa ihan paikat puutua ko ei oo päässy keikkaileen. Siis lähes kirjaimellisesti; mun vasen ranne on edelleen ajoittain ihan hemmetin kipeä. Vanhoja vammoja varmaan kolottaa, mutta saattopa tuo tulla siitäki ko oli monta viikkoa soittamatta ja sitte veettiin parina päivänä 9h:n reenit putkeen, siitä saakka ollu vähän jänniä tuntemuksia... Onneksi löysin tännään ne angoravillarannekkeet, joita edellinen soitonopettaja Raikkis aikoinaan suositteli. Sillon ei oikein ollu muuta vaihtoehtoja, ko ei viittiny olla bänditunneilta pois ja se kipu oli aika viiltävää. Hiukka skeptinen olin kyllä, mutta jostain ihmeen syystä tämmönen tietty villa toimii. Ihme juttu, jossain Oulun spesiaaliliikkeessä niitä myytiin, serkku ne mulle lähetti, jonku rapean kympin makso ja kyllä toimii. Näitähän kannattais käyttää sillai ennaltaehkäsevästi, soiton aikana ja sen jälkeen jos on taipumusta kipuiluun. Ei mullakaan sillai aina oo tullu soittamisesta kippeeksi, ei oo huono ergonomia siis, vaan joskus ko ei tehny mittään muuta ko soitti 24/7 nii sillon ja joskus jos oli jostain syystä erityisen rankka keikka. Mutta voin kyllä lämpimästi suositella, kivempi homma kuin kaikenmaailman jännetupintulehukset!

Kyllä taas aamulla ketutti lähteä tonne pimmeyteen polokemmaan, ihan arsesta ko ihminen hädin tuskin vielä hereillä, ja tihkutti vettä kaiken lisäksi. Kotimatkahan on huomattavasti kivempi, vaikka tuliki vettä ja se jumalaton ylämäki, nii kyllä sitä sillon veivaa ihan eri asenteella. "Pois! Jee! Lämpimmään! Ruokaa!" Onneksi laitoin eilen mp3:selle Hardcore Superstaria ja Backyard Babiessia, ja vaikka se musiikki tuntuki melkein rikollisen aurinkoiselta ja iloselta, nii paremmin jakso ylämäkiä.

Oman pikantin lisämausteensa toivat myös vastaantulijoitten ilimeet; vesi tuli naamalle nii kaikki näytti siltä niinku irvistäis semisti ja sanois yhtäaikaa "äh". Muahhahhaa, ei tullu kettään tuttuja vastaan, ja oman osani minäki kyllä tästä ihanuudesta saan nii meinas välillä oikeutetusti hymmyilytyttää. Luojan kiitos älysin viimein viime viikonloppuna ostaa vedenkestävää ripsiväriä kun ei oo koskaan ennen moista tarvinnu eikä ole "ihan vaan keikkakäyttöön" muka raskinu ostaa.. Kyllä, minullakin on hetkeni. Tämän kauhean harmauven keskellä on tullu ikävä värejä. Nyt kun ei nää Julleakaan<3 joka päivä nii ei tiijä mistä sitä sais perinteisen päivittäisen sateenkaari-annoksen. Aattelinki että sitteku meillä on se Helsingin keikka nii käväsen sitte siellä katteleen itelle uutta takkia, jota en kyllä usko löytäväni, ja jotaki hauskoja kenkiä. Mmh, kurkku on niin kipeä että vois keittää teetä. Unohimpa sitte tietenki kaupassa käyessäni niitä kurkkupastilleja ostaa. Mutta, I'll live. Ikävä kavereita ja perhettä ja meijjän kissaa. :<

Nyt pitäis alakaa muka lukkeen huomisen tenttiin, ohjelmassa yritystoiminnan perusteita kommandiittiyhtiöitä ja muuta mukavaa. Ehkä yhden La Ink:n jälkeen.