Helsingin päähän suuntauva keikkareissu alkoi varsin sekalaisissa merkeissä toisaalta ihanasti arkisen aherruksen keskeyttäen jo keskiviikkona. Koulun jälkeen venttailin Kuopion keskustassa semmoiset 3h junnaa, sillä kämppäni sijaittee niin kaukana keskustasta ettei ollu varsinaisesti järkeä lähteä ramppaamaan väliä siinä muutaman hullun tunnin aikana. Tai niinhän minä luulin. Vippiauton karkea arvioitu saapumisaika Jyväskylään oli Oulusta päin laskettaessa noin iltakahdeksan, joten tähtäsin sinne silleen, että aattelin venailevani jonku puol tuntia-45min korkeintaan. Väärin. Odottelin ensin asemalla, sitten läheisellä huoltsikalla yhteensä 4 tuntia. Eli päivän saldo oli semmoiset seittemisen tuntia, mikä ei yllätys sinänsä ollut mikään yllätys, sillä näissä hommissa vain yksi asia on varmaa; hommat kusee, ne on kussu ennenkin ja tulee jatkossakin aina kusemaan. Ainoa variaabeli yhtälössä on se, että missä kohtaa hommat kusee. Ja nyt kävi näin, älkää kysykö miksi. Käytin käsillä olevan ajan hyväksi ja sain purettua aggressioita lyriikoihin, joihin oon itte aika tyytyväinen. Sanoma ainakin pitäisi tulla selväksi. Eikä todellakaan mitään rakkauslässynlässyn. Näinollen sain melkein erään oman biisini valmiiksi, josta on nyt jonku aikaa uupunu laulumelodia ja sanat. Ennää puuttuu pikkuviilauksia. Tiedossa on asenneriffejä DAD-virreestä, hyvät sanat, hittikertsi ja muutama 7/4 -tahti. Mutta vain muutama.
Mutta, kuten edellä kävi jo ilimi, minun mielialani ei aluksi ollut mitenkään maailman paras, mutta kyllä sitä siitä sitten piristyi. Ei tän porukan kans pysty kauaa murjottaa. Tampereelta poimittiin Julpertsson ja uusi miksaajatuttavuus Eericci kyytiin. Tampereen kiertoajelun jälkeen (kiitti julle<3) kokka kohti tsadia, ja perillehän päästiin siinä aamukolomen maissa. Iso kiitos Paavolle, joka lainasi kämppäänsä meille yösijaksi muutamaksi yöksi! Toivottavasti viini maistui! :)
Muutaman paremmin ja huonommin nukutun tunnin jälkeen heräiltiin ja kipiteltiin asioille ympäri kaupunkia. Mieleen jäi, tai siis tarkalleen ottaen ei jäänyt, eräs puhelu, johon kyllä muistan vastanneeni aamuyhdeksän maissa, mutta josta en muistanut jälkeenpäin sanaakaan. Onneksi muut tytöt oli heränny ja kuuli koko puhelun ja kertasi mulle myöhemmin miten asia meni :DD Mahtavaa, mun ei tartte periaatteesa olla ees hereillä nykyään kun vastaan puhelimeen, kunhan on jokunen IIRIS vieressä kuuntelemassa hahaa. Roudailut ja tsekit oli määrä alottaa kolomen maissa, koskapa soitto oli määrä alkaa jo ysin paikkeilla. Keikkapaikka oli siis ennakkotiedoista poiketen uusimmassa Cosmossakin eliitti- ja vip-baariksi tituleerattu Tiger, joka sijaitsi Kampin ostoskeskuksen kattokerroksessa. Päheä paikka ja järettömän tyylikäs oli kyllä kieltämättä. Varsinaista soittolavaa ei ollut, vaan kamat kasattin tanssilattialle jättäen tilaa myös yleisölle. Lasiseinistä ja vähäisestä dempistä huolimatta tila oli akustiikaltaan ihan ok, ja vaikka vahvistinten sijoittelussa oli hiukan ongelmia Eericci hoiti homman kotiin. Itte setti oli suhteellisen pikainen rykäisy, ehdittiin soittaa vain pikkaisen päälle puolituntinen eikä ehtinyt tulla edes kunnolla hiki. Tarkoitus oli soittaa railakka rokkisetti, jollaiset yleensä pikkujouluissa toimivat, mutta aikainen ajankohta, tila ja yleisö piti ottaa huomioon ja settiä vaihdettiin lennosta. Madonna ja ABBA tuntuivat toimivan varttuneelle naisyleisölle, ja tanssijalka vipatti. Joskus on niitä keikkoja, että saa riehua ja rämistellä niin paljon kuin sielu sietää, ja joskus sitten on taas näitä, joissa otetaan vähän iisimmin. Kamojen purkamiseen ja pois kantamiseen oli varattu 25min, sillä sitten baarin ovet aukesivat muulle asiakaskunnalle. Meillä meni kamojen kantamiseen, kasaamiseen ja tsekkiin kolme tuntia, joten lienee sanomattakin selvää että 25 min oli aika paha aikataulu, mutta selvittiin.
Yhdentoista maissa, kun kamat oli saatu pakattua autoon saakka, lähdettiin viemään sitä satamaan parkkipaikalle, jonne meillä oli jo parkkiaikaa maksettunakin. Katseltiin siellä sitten ja etsittiin tarpeeksi pitkää/leveää paikkaa mihin saataisiin tuo massiivinen synkeänviolettimusta Vippi tungettua yöksi. Lopulta paikka löytyi; viimeinen pitkälle autolle tarkoitettu. Ja eiköhän juuri siihen ruutuun ala juuri nokan edestä kurvaamaan törkeästi joku naiskuski volvollaan. Satu yritti puhua naisihmiselle järkeä päähän, ja pyysi tätä ajamaan tavallisille autoille tarkoitettuihin paikkoihin, joita vielä riitti. Tarjoutui jopa auttamaan parkkeerauksessa. Vielä mitä, blondi oli niin hemmetin blondi, että vetosi siihen, että "kun hän on niin huono parkkeeraamaan". Ja vei viimeisen ison parkkiruudun. Sillä hetkellä tuli kyllä lähetettyä niin synkkiä ajatuksia ja kirottua niin raskaasti että merimiehetkin kalpenisivat, väsyneenä ja Helsingin parkkeeraustilanteeseen jo muutenkin turhautuneena, harkitsin jo vakavasti kenkäni upottamista kys. volvon kylkeen BIG TIME.
Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin tungettua tyylillä Vippi tavalliseen parkkiruutuun (eli vietiin 2 vierekkäistä ruutua ja puolet jäi perästä vielä yli) Väsytti, halusi vain kaljalle. Vaatteiden vaihto ja Looseen yksille. Ei jaksettu koko yötä kukkua vaikka mukavaa olikin, vaan mentiin unille jo siinä kahden maissa. Aamulla ah, niin virkeinä lähestyttiin kaaraa kauhulla, mutta turhaan; joko armo oli käynyt parkkipirkkojen oikeudesta, tai sitte oli vielä niin aikaista ettei ne ollu kerenny käyä sitä vielä sakottaan. Itse veikkaan vahvasti jälkimmäistä. Homman nimihän oli reenit, ja määränpää Tikkurila, Snipe Driven dreenis, jota pojat kiltisti lainasivat meille päivän ajaksi. Mahtavaa, iso kiitos! Aika eri saundithan siellä oli vetää, Satu veti vaan nordilla ko ei jaksettu polandia kantaa, ja mie lainasin ikkunalaudan voxia. Köh, nojoo, oli se ihan jees vaikka bognerilla erityispaikka sydämessä onkin. Suhteellisen paljon saatiin aikaan, muunmuassa läjä stemmoja, joista en taida muistaa enää puoliakaan. Onneksi äänitettiin ne, että eivätköhän ne jossain tallessa oo. Tunteja siellä meni, ja reenit kruunasi lopuksi nautitut pizza ja olut, om nom.
Kotimatkasta ei tällä kertaa sen ihmeempiä, kuin että mie myöhästyin junasta. Ja sain oottaa siinä samalla jyväskylän huoltsikalla seuraavaa.
No comments:
Post a Comment