JYVÄSKYLÄ

Jyväskylä. Not tired. Not tired at all!!?!3f9¤=(

I am super buzy all the time and haven't got the time to update anything recently, so I'll settle with just posting pics for now, sorry!

ON THE ROAD

..Speeding much? Nooooo...


Coffee consumption of 2 people in 2 hrs minus the morning coffees at the hotel. 4,5hours of night sleep is plenty..!!


Gotta love my amp.


Seen "a few" gas stations so far..


I love Tampere.


After a couple of gigs (=sleepless nights) I'm back in Tampere and off to work.

GIGGIN'

@Lahti


@Vaasa


@Oulu, round 2


@Oulu, round 1

HIGHWAY TO HELL

Hit the road jack 'cause we're on a highway to hell.. This pic was taken in Mikkeli. Kristian walked by and commented: good thing there's not that many gigs left. Rrriigghht.


Joensuu. Such a nice weather to drive.. 28.1.2012.


Hanging out at backstage


Afterpartay at the hotel corridors, guys looking incredibly smart, haha

"Ei vitsi nyt mulla jäi joku pandoran biisi päähän soimaan"
"Arvaa mikä mulla soi?"
"No?"
"Ismo Alangon Vittu ku vituttaa"

I WAS BORN GLITTER ON MY FACE / MY BABY CLOTHES MADE OF LEATHER AND LACE

.. Oh well, except the glitter part ;)

A couple of hours to go and then we're off! First stop: Oulu. Last minute practice, and without our kb-player, since she is still in Asia.. Tomorrow: Kauhava. I've heard quite a lot ab that city, but we'll see how it turns out, I bet they know how to let loose and have fun. The day after tomorrow: Turku. Going in a cruiser boat between Stockholm and Turku, for 7 days, 5 sets to play/day. So 8 days in a row, "touring". Some of my friends from Tampere are coming to see us on 4th of Jan, it's gonna be awesome! Feeling excited but bit gloomy at the same time since I have to leave Tornio, and this was my last holiday (or even day-off) in four moths. Sigh, I'm probably gonna have a burnout.

Oh yeah, and I went to the hairdresser a couple of days ago. I am only mentioning this 'cause this is probably the first time ever when I feel 100% satisfied with the outcome. It's nearly perfect, everything I ever wanted. I'll try to get a pic!

AND A FEW MORE

20.04.12 Apollo / Turku
21.04.12 Apollo / Turku
26.04.12 Viking Line Isabella
27.04.12 Viking Line Isabella
28.04.12 Viking Line Isabella

GIMME LOVE

Packing. Going to Oulu for the weekend, having a promo shoot for the upcoming tour and gonna rehearse some new songs.. or 20 actually. 8) It's gonna be busy but I'm so glad something's finally happening. The tour is gonna have 15-20 gigs around Finland, more details coming later. Also had some gigs coming up on cruisers!! Can't wait :) The first one is 7 days in January and the second one 3 days in April. Random gigs coming to Oulu, Kauhava and Turku.

PLUS THE THRILL OF EVERY SUGAR, THE PILL

I finally found new shoes for the winter! I've always had trouble finding the perfect shoes, that would have some heel, but not too much so that I can function in them (like do the soundcheck or run or carry heavy stuff etc) and these are practically perfect. So comfy but still rockin'. Yay.



I also had the solo gig I told ab a while ago the day before yesterday. I wasn't nervous at all at first but when I started singing I realized that there were ab 20 friends/dudes from school, and suddenly I started shaking :DD it took one song to relax. Didn't really matter that there were people I didn't knew, that's not an issue for me, but the 20 people I did know made all the difference..
Did my best and I guess it went okay.

ANOTHER DAY IN PARADISE

This has been such a boring day.. Got up in the morning and did some Swedish presentation w/ Sanna and Riikka. Felt awful the whole time, so when we got the thing done, I grabbed some chinese food and headed back home. After I ate, I fell asleep w/ kitty. And slept the whole day, woke up 7:30 in the evening whaat. Feeling a bit bummed 'cause I didn't go to the gym, apparently, but I guess that was actually a good thing since I'm really sore from yesterday.. Started the group-assignment we're making tomorrow w/ Satu, Laura and Riikka. We agreed to gather at Satu's place and probably cook something while making the assignment. Which is a definitive upside, since I don't have any food at my place.. Glamorous, I know, but hey, that's the way students roll around here. Well, not exactly I'm going to the store tomorrow.

Feeling stressed ab the internship I ought to do.. Or internshipS, in plural. 600 hours, working, and most likely without getting paid for it. Gah, I should get that thing going, no replies yet to my work application. Maybe I'll just go and visit the place some day when the boss is around. Crap.

...

Had a little evening workout here and redecorated my flat. All because the kitty didn't seem to like the idea of her in her carriage thing. She's been all quiet and nice all these past few days, but oh boy did she run for it and started talking now! Nice, really nice. Definitely gave me a run for my money there, and a few battle scars.. But I succeeded, after a 20 minutes of hunting. Broke my heart to give her away and to depart like this. I really love cats, one of my friends even started calling me "the crazy cat lady" :D Would be cool to own one, but at this point of my life it wouldn't work out since I travel so much.

Gonna have some new songs w/ my band for the next gig we have in Oulu, Saturday 1.st of October. Total 5-7 new songs.. We go to Oulu the day before the gig and rehearse the next morning, a few hours before the gig that is. Crazy, I think, I would prefer we'd play together alot more than we do now, and with that amount of rehearsing together before the show... is always exciting. But it's worked out before and thank god everyone knows what they're doind, so it's cool.

That's why I would like to have another band besides IIRIS, since I don't get to play together as much as I would like to. Ever since we all moved far away from each other, it's been now what, over two years, I felt like dying. It sucks ass when u don't get to do the thing u love absolutely most in this world. Luckily Heidi's back from France so we get to have gigs now, but still. It isn't enough. Even though we'd have gigs every weekend it would still not be enough. I want to play different kind of music, I guess that's the problem. The party-music sure is fun, but I dunno.. Something's changed. Maybe it has something to do with the fact that practically everyone else in that group is talking about getting married, having kids, buying a house blablablaBLEH. U're all so young, what is wrong with you?! I try so hard not to think about it, and everyone keeps telling me it's all gonna work out, but I doubt it. I wonder whether will I ever be okay. I can't get this thing out of my head, this little voice that keeps saying.. there's got to be more than this. I am so frustrated. Something's missing and I can't get around it. I don't mean to sound desperate, but I can't lie it hasn't had an effect on me. I just feel like shouting out loud.


Love my gurls to bits, but I gotta say one thing that I've learned here: I am never ever going to join all-female-band again. :D


Taking a small trip down the memory lane. Me and Satu at RaaheFestivals this summer -11. Sun, beer, gig as the last act - that's what I'm talking about.


This one's from Midsummer Day -10. We were in Levi and had a huuuge apartment all to ourselves. This is one of the things I love most doing this: Everyone's getting ready, the sound system guy's making lame-ass-jokes, someone's arguing about the set list, everyone's having a drink.. The best.


Alright, 'till next time! Something more positive maybe.

HALLELUJAH

Yeah, it has been quite a while since I last updated something, it's about time I guess.. Summer went by so rapidly it felt like a blink of an eye. Just selling booze - work work work. Got the time to swim only two times, although that's a hellofalot more than I can say for the past few years :D Since I bought a new bikini before went to Lithuania I was able to get half-naked in public. Yay. Otherwise these past few moths have not been kind to me. Not at all. Brutal, one could say. But that's another story and doesn't belong to the internet.

Spent the summer in Tornevalley and got back to Tampere about a week ago. Haven't been at home for just a couple of nights, I mean evenings. Been out w/ friends and looking for a new job.. *Sigh* Another one ends, another one must begin.

Ordered a new bag and a wallet, Guess Alexis Tote -awesomeness! I have never bought any accessories as expensive as those were! But still pretty cheap compared to if I had bought them from a "proper" store here, only 120€! :3 Love.


I gotta say, I LOVE Tampere. "I love this city, it's so good to be back in Finlands LA. Doing what I do best." Not really doing what I do best, just some studying and practicing for the acoustic gig I have coming up in October. Solo, that is. I'm literally terrified, petrified and even the pure thought scares the hell outta me. First gig ever I have all by myself to perform. Alone. Thank god it's only a couple of songs.. This is my set list:

Anna Puu - C´est la vie
Apocalyptica - Not Strong Enough
Happoradio - Puhu äänellä jonka kuulen
Kate Voegele - Hallelujah

(I know the hallelujah song is not originally hers, I just love the version she made. Actually I don't know whose it is.. Anyways, I've always loved that song and now I finally got a good reason to learn it. AND if it's good enough for Bon Jovi, it's good enough for me. Period.)

I've also been playing Skid Row's Monkey Business, 'cause we might get together with some friends at a jam session @ Jack The Rooster, 18.9, and play it. Well see how that turns out, quite frankly I'm terrified of that too :D Though I know it will be fun.

So here I was, sippin' my red wine and playing Monkey Business (with an amplifier and all), when there was a knock on the door. My neighbour, apparently from the next door, came all like "Are you the one playing guitar over here???" and I'm like, "yeaahh.. Am I being too loud..?" (My first thought. Am I interrupting everyone's peace?? Has he come to tell me to tone it down??). And what he said next, got me off guard. "Oh that's fine, no problem dude! I've been listening u play so many times, u're really good!" .... "What? Really??" "Sure! Good job! It's nice to hear someone play who can actually do it. I play guitar myself." And I just stood there and smiled, awestruck. Then he went, and I felt happy.

WONDER WORLD

Whou, kävin tännään niissä opponointiseminaareissa, ja hyvä että menin! Riitta, toinen opettajista tuli jutteleen eräistä illallisista, jotka on joskus syksyllä, lokakuussa muistaakseeni, ja ne haluais sinne minut soittamaan! Yksin! ääk! :D Eivaa, mahtava homma, trubaduurikeikkaa. Kyllä kelpaa. Piti ihan vain sitä tulla postaan, en oo ennen nimittäin yksin keikkaa heittäny. Näköjää jos ei bändiä treelta meinaa löytyä nii alan soittaan sitte yksin. NI

Samaten Sanna meidän luokalta oli laittanu oman toiminimen pystyyn, Juhlasuunnittelu Saran, ja tottakai vaihettiin käyntikortteja iiriksen tiimoilta ja mainittinpa siitä trubaduurimahollisuudestaki. Onnea ja menestystä Saralle!

Tarvitsetko suunnitteluapua juhliisi, tai organisointikykyä niiden toteuttamiseen? Tutustu Juhlasuunnittelu Saraan! ->

www.juhlasuunnittelusara.net

CRAZY BITCH

~ Oletko juonut viimein/jokaisen haavan täyteen/Ilo ei löydy millään/Mielenrauha ei valvo viiteen ~

"Sitä saa mitä tuli" -"kiertue". Hoh. Mahtava reissu savon syämmeen, vaikka tuntuiki tosi lyhyeltä kun mentiin yksi keikka ja kämpille -kaavalla. Tässä syksyn mittaan kerkesi jo tottua siihen että aina on useampi keikka, mikä on todella miellyttävää ja taloudellisestiki tietty kannattavampaa ku pistokeikat. Junamatkat oli aika raastavia, kuole VR... Niin ikkään kelit oli infernaaliset ja koko vkl oli yhtä hytinää. Roudaappa siinä hikisenä tennarit jalassa.

Lössiä riitti, siitäkin huolimatta että seinän takana, kompleksin toisessa baarissa siis, oli laatuesiintyjä, jonka keikalle porukka jonotti paukkupakkasessa. Oltiin vasta tsekistä lähössä nii oli jo ihan mittava jono naapurikuppilan ovella.. Mut kuten sanottu, hyvin oli porukkaa meilläkin, ihan täys tanssilattia ja parit biisit tuli yleisön puolelta lujempaa kuin bändi. Saavutus sinänsä, ei meinaan ihan hiljaa siellä oltu.

Uusia haasteita tuotti seinän toisella puolella, koko keikan ajan pyörivä karaoke. Interesting, yees. Mahtava vettää kun toisella korvalla pystyy kuunteleen (tainno en mie, mut basisti kylläkin) toista biisiä. Tämä käynnissä oleva aktiviteetti aiheuttikin sitten sen, että osa terästäytyneistä kavereista halusi tulla lavalle näyttämään miten homma hoidetaan. Toivebiisinä oli aikuinen nainen. Kehoitimme ystävällisesti siirtymään viereiseen tilaan.

Tuuraavan laulajan kanssa oli hyvin jännittävää työskennellä. Lennosta vaan ja kärppänä seurattiin. Hyvin se veti. Minua vaan harmitti kauheasti ko kaikki meikän lempibiisit oli karsiutunu seteistä.. Semmosta se on se coverhomma, aina ei mee nallekarkit tasan ja joskus niitä ei tuu ollenkaan. Huomasin, kuin ikävä on meijän ommaa Heidiä. Kamat meinas kans temppuilla, bogner alko tsekissä niin sanotusti keittään kahavia, mut tällä kertaa kuulosti siltä ko olis koittanu puristaa sitä sorasta. Mut hei, nainen ratkaisee! Virta pois ja takasin päälle. Toimi. Vittumaista oli ko wahi jumittu livin on a prayerissa totaalisesti, en tiijä mikä sille tuli enkä kerenny sitä sen tarkemmin tutkimaan. Koko biisin vejin sitten silleen, asemoin sen vaan sillai mahd keskiasentoon, ja niin mentiin, soolot ja kaikki. Toivottavasti se toimii vielä :) heh, minkäs teet ku pedaalikassi lähti ouluun ja unohtu se ottaa huostaan. Noo, ei ressiä.

Perussettiä löyty lauantailta tietty; kylmä, nälkä, väsy, kipu, hiki, valokuvia perseistä, hellintä koskettelua mitä olen ikinä eläissäni nähny.. Wait, what? Onneksi lähmiminen kohdistui vain monitoreihin, mutta vistotti silti ko joutu pedaaleitten ääreen meneen ja kaverit on siinä ihan kiimassa. Piti spiikata että voijaan me antaa niitten monitoreitten puhelinnumerot sitte keikan jälkeen mut unehtu. Ei ollu meinaan mittään perus-silittelyä vaan näytti siltä että tyypit on oikeasti ihan liekeissä niistä vempeleistä. Toinen kosketteli itteään samalla, mutta onneksi se jäi sitten siihen. Voin rehellisesti sanoa kaikkien (vakkari/normi)jäsenten puolesta että tässä hommassa olemme oikeasti nähneet kaiken. KAIKEN. And when I say everything, I mean EVERYTHING.

Ilta päättyi sitten onnellisesti, sain mitä halusinkin! Viinilasillisen<3 Tehny nii kauheasti mieli punaviiniä jo pitkän aikaa että tsaijai. Hotellilla yöpyi siis myös se toinen esiintyjä, ja tyyppien kans pidettiin minijatkot (lähtötilanne; mie ja julia selvinpäin, ne ehkä ei) ja keskusteltiin kivasti musiikin ihmeellisistä koukeroista ja moniulotteisista kiemuroista lasillisen äärellä. Myöhään, tai aikaseen meni mut aamupalalle, ja junnaanki, kerettiin. Samalla junalla mentiin treelle tämän kys artistin kans. Komia kaulahuivi oli.

Kattoinko eilen Kung Fu Pandan? Ai että katoinko! Oli varmaan seittemäs kerta, ja aina se on yhtä hyvä. Samaistun siihen pyöreään pandaan ihan sata nolla, "tha's my life!" -miinus se onnellinen loppu. Jack Black on kyllä ihan ässä.

Kuopiosta ei oo kuvia, mut laitan kuvan Kalajoen juhannuksesta viime kesältä ihan vaan siksi ko tykkään tästä ja se tuo nii hyviä muistoja mieleen.. Harmi ko on tärähtäny.

YOU CALL IT A NIGHT I CALL IT A DAY

Koin lauantaina Tornion BluesStationilla melekoisen Sons of Anarchy-hetken :D Mielettömän käsittämättömän hieno ja hyvä kantrahtava-swingahtava-blues -poppoo. Pääjehu oli britteistä ja pari tuttua oli mukana kokoonpanossa. Kympin oli liput, mikä aluksi meinas kyllä suoraansanottuna hirvittää, samoin lähön aikoihin iski ihan jumalaton väsy, mutta onneksi anssi sai ylipuhuttua. Huippu fiilis, rosoista ja hyvinsoitettua bluesia, BLS -logot seinillä, olutta ja nahkatakkeja neonväristen halogeenivalojen sinisessä ja violetissa hehkussa. Teki mieli ostaa moottoripyörä ja muuttaa Kaliforniaan. (Ei sillä, kyllä se cali houkuttaa nytki jo ihan riittävästi..!)

WHISKEY IN THE MORNING

Yo, kotiuduin tässä justiinsa ottopojan kautta keikka/studioreissulta. Rahat ei meinannu riittää kotimatkaan Pori-Kuopio, mutta onneksi äärettömän kiltti konnari antoi armon käydä oikeudesta, kiitos hälle..! Äärettömän tiukka tilanne meinas olla, vähän niinkö koko viikonloppukin, yhtä sotimista ja juoksemista. Oon syöny tänään pussillisen nuudeleita ja sämpylän, ei oo oikein varaa syödä enää et riittää ruokaa torstaihin saakka, jollon tulee tuet. Rok.

Reissussahan oltiin perjantaista saakka, jollon oltiin eka Salossa keikalla Paradise Gardenissa. Slit my wrists-meininki ja armoton vitutus syystä ja toisesta, jotka kyl sensuroin nyt. Roudaus ulkokautta toiseen kerrokseen vitun liukkaita rautaristikkoportaita, onneks ollaan kaikki viel elossa.. Mutta yks fani oli tullu turusta saakka kattomaan, eli oli se sen arvosta. Tsekissä Bognerin nuppi tipahti lattialle, ja parin sekunnin ajan elin niin totaalisessa kieltäytymisessä että ei, ei se ollu mun kamoja ehei nounou. Mut eipä sellasta ääntä kuulu ku putoavasta nupista, ja ku sit käännyin ja katoin et mitä tapahtu nii mulla varmaan oikeasti pysähty sydän, veet nous silimiiin ja maailma lakkas pyörimästä. Luojan kiitos se vaikutti kumminki sitte pelaavan ihan normaalisti, mut kulma siitä meni sisään. Sen sijaan viritin skitsahti pahastiki ja piettää vaan kauheata surinaa ja mörinää (eppäilen et inputtijakissa vika), samoin kun gibsonin keissin päällysvanerit on melkein kokonaan irti ja vaahtomuovit vaan irvistää, vittuku kaikki hajoaa. Sen kohalla on pakko mennä toistaiseksi jesari-linjalla. Ko vaa sais sitä jesaria jostain..

Lauantaina mentiin Jullen kaa Tampereen kautta Porriin äänitteleen yhtä mun biisiä joka on jo kauan pitäny saaha kasaan. Tampereella nähtiin heti tuttuja, törmättiin tornion päästä tuttuun äänentoisto-opeen Teroon ja basisti Klasuun, joka tavattiin Isabellalla muutama viikko sitte. Oli kyllä niin mukava nähdä, Klasu vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä. Toivottavasti nähdään taas ens kuussa kun tullaan Treelle Henkkaan keikalle. =)

Studiolla Porin konsalla menikin sitte kekkulin voimin yöneljään-viiteen, ja sit yläkertaan nukkuun. Valmista tuli kumminki jossain määrin, rummut Julle hommaa ens viikolla nii saa sen muulle bändille kuunteluun. Oli kyl tosi homoa vetää vaa klikkiin, mut minkäs teet. En tiijä mitä sitä tuli tehtyä, sen kuulee sitte myöhemmin ko saa kuunteluun, sitä aina niin puutuu korva ko tekee kaiken yheltä istumalta. Ainaki C-osaan oon niin tyytyväinen ko olla voi, siitä tuli tosi hieno vaikka itte sanonki! Julle vaa heitti ko kitaroita veettiin että hö, tää biisi kaipaa kyl C-osaa ja sit mie olin vaa et no dämn, ootas hetki ja samantien sävelletty huttu narulle. En kyl tajua mistä se tuli, mutta harmoniaosastosta tykkäsin tosi paljon, kitarat+kiipparit+laulu/fonimelodiaa ja julle heitti bassolla pohjalle perusmurinoita. Toivottavasti muutkin tykkäis :)

Selkä paskana kaikesta istumisesta. Ens vkl Ouluun reeneihin ja 4 uutta biisiä tarttis tässä viikolla plokata. Keskiviikkona olis melkoinen keikka treella, jonka haluaisin niin kovasti nähdä, että sydän murtuu ku en taia päästä. :( Huokaus. Ompa sitä ny taas.

SEVEN DAYS OF PARTY ALL DAY&NIGHT LONG II

Part II; Here We Go Again (Almost Easy)

Ensimmäisten keikkojen aikana veri lensi; oikean käteni etusormi halkesi ja kuvitti kitaran lähes sumumaisen hienolla verisuihkulla. Siinä meni kitara upouusine kielineen pesuun. Ei näytä kuvissa läheskään yhtä siistiltä mitä sillon livenä. Kolmantena päivänä kävikin sitten niin, että Jullen kanssa heräsimme tavalliseen tapaan, pukeuduimme, syöpäsimme jotain pientä ja menimme lavalle virittelemään ja laittelemaan systeemit valmiiksi, kun älysin katsoa vasenta kättäni, ja säikähdin kyllä pahanpäiväisesti. Käsi oli turvonnut lähes kaksinkertaiseksi ranteesta rystysiin saakka. Ihan tosi, verisuonia tai jänteitä ei näkynyt eikä tuntunut, pariin päivään. Tottakai paatin ainoan terveydenhoitajan vastaanotto oli avoinna vain silloin kun me olimme vetämässä päiväsettejä. Ekan setin jälkeen juostiin sitten Sannan kanssa vartin väliajalla hakemaan apua. Eipä ollut kuulemma ennen moista nähnyt, eikä osannut oikein mitään siihen sanoakaan. Kehotti jumppailemaan sormia jotta nesteet lähtis liikkeelle ja anto jotain geeliä. Kumma kyllä ranne ei ollut ollenkaan kipeä eikä mitään, ja parin päivän sisällä turvotus laski. Ihime homma, mutta kyllä siinä kerkesi säikähtää.





Päiväsettien toimivuus vaihteli päivittäin, kuten edellä jo tuli mainittua. Toisina päivinä porukka oli paremmin messissä, toisina taas vähän huonommin. Kyllä siinä saa melkoista itsetutkiskelua tehdä ja kaivaa jonku uuden ihmisen sisimmästään kun porukka vaan tuijottaa paikoillaan istuen, oletettavasti rapulassa käsi poskella ja itte yrität hymyillä ko viimistä päivää soittaen jotain Like a Virgin:ia.. Pakko sitä oli välillä soittaa jotain rauhallisempaakin, kuka jaksaa vetää kolme settiä täyttä rähinää? Eikä siinä päivisin ole edes mitään mieltä. Tilanteen mukaan on pakko mennä, ja yrittää vetää setit sekunnilleen 45-minuuttisiksi, mikä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Kyllä sitä todellakin tuntee tekevänsä työtä jolla on tarkoitus, kun edellisen illan juhlinnasta edelleen väkevässä laitamyötäisessä oleva sankari huutelee biisien välissä että ”PASKAA!!”. Tai kun neli-viisikymppinen herrasmies puvussaan juomalasi kädessä asettuu instrumentin korkeuksille 20 cm:n päähän asemiin ja vahtaa silmäänsä räpäyttämättä joka ikistä liikettä minkä sormillasi teet, ja yrittää huomautella biisien välissä kovaäänisesti ”Unohdit käännöksen!! Aika mielenkiintoinen komppi, tais kääntyä!! Oottako te kaikki varmasti samassa vireessä hä??” Hellyyttävää. Eipä noihin päväsetteihin voi kun huumorilla suhtautua. Toiset pyytää paranoidia, toiset mambaa. Minkäs teet, kaikkia ei voi miellyttää. Ei me olla jukeboksi, mutta parhaamme yritetään ja totta kai saa tulla toiveita aina esittämään tällaisilla keikoilla. Kaikesta huolimatta palaute oli todella positiivista ja tanssilattialla vilskettä. Oli ilahduttavaa kuulla, kuinka eräskin hieman jo ikääntyneempi pariskunta oli nauttinut erityisesti jokaisesta rokkikappaleesta.

Lämmöllä tulemme muistamaan torstain päiväsettejä, jotka menivät yleisesti ottaen todella hyvin ja vieläpä päättyivät järjettömään spektaakkeliin, josta jäi hyvä fiilis pitkäksi aikaa. Ystävämme Miksu Konttinen oli lentäjäkamujensa kanssa laivailemassa tuona päivänä ja heidän oli määrä jäädä Turkuun laivan saapuessa satamaan. Sitä ennen Miksu ehti lavalle kanssamme vetämään viimeisen biisin, Levottoman Tuhkimon, tuon muusikkojen, baarityöntekijöiden ja hyvän musiikin ystävien kirosanan. Kipaleella oli kuitenkin aavisteltava vaikutus, ja paikka meni ihan sekaisin. Tanssilattia täyttyi äärimmilleen ja joka ikinen nuori ja vanha hyppi tasajalkaa musiikin tahtiin ja lauloi niin lujaa, että soitto alkoi hukkua metakkaan. Kertakaikkisen huikeaa.

Tapoimme aikaa pääasiassa nukkumalla, lorvimalla messissä, maistellen tapaksia, shoppaillen ja katsellen kollegoidemme settejä joko hyttimme tvstä tai paikan päältä. Legendaarisimpia hetkiä koettiin jälleen samoilla silmillä aamupaloilla. Väsymys ja huonot basistivitsit, mikä lyömätön yhdistelmä. Muiden työntekijöiden toivotellessa huomenia me toivottelimme vielä öitä.
Iltasetit menivät aina suurin piirtein samalla kaavalla, hyvät bileet joka ilta. Huikeinta oli ilta, jolloin laiva oli täynnä suomalaisia armeijasta juuri päässeitä nuoria miehiä ja naisia, kiitos teille. Meno jatkui kokonaisten kolmen tunnin ajan mielettömänä ja meidän omatkin biisit otettiin hyvin vastaan. Välillä monitorit olivat todellakin yhtä tyhjän kanssa, sillä yleisö huusi niin lujaa, ettei mistään kuullut enää mitään ja Veskun oli pakko hinata etupäästäkin liukuja yhä ylemmäs illan edetessä. Tuolloin yks tyyppi teki yleisösukelluksen eli diven, eli kellui yleisömeren päällä hyvän aikaa. Toivoisin, että muistaisin minkä biisin aikana se sattui.

Henkkojen ja Kenguruiden jättäessä torstaina laivan tilalle saatiin Jyväskyläläinen rokkibilebändi Sputnik. Sputnikkien setit olivat rokkaavia, letkeitä ja toimivia, ACDC:t suosikkeina totta kai, ja sitä paitsi olivat vielä todella mukavia ja hauskoja heppuja joiden kanssa oli helppo tulla toimeen. Myös heidän keikkojaan suosittelemme katsastamaan mikäli joskus tilaisuus siihen tulee.



Jatkuu!

SEVEN DAYS OF PARTY ALL DAY&NIGHT LONG

Part I; Code Of The Road

Joulukinkuista, pipareista ja vuodenvaihteesta täpärästi selvittyämme olikin jo aika lähteä laivailemaan. Tätä oltiin odotettu. Lauantaina 2.1. starttasimme fiattimme koti-Torniosta. Ihme oli että auton omistaja ylipäätään luovutti auton meille; kuski ei osannut ajaa edes auton avainta. Peruuttaminenkin, joka aktiviteettina on näin sovinistisesti sanottuna varsinkin tunnetusti naishenkilöille jännää, oli tavallistakin jännempää kun edellisestä ajokerrasta oli päässyt vierähtämään jo tovi. Muistaakseeni sen enemmiltä kommelluksilta vältyttiin ja matkaan päästiin yhtenä kappaleena. Kemistä käytiin hakemassa tiski ja kaukokaapeli. Joksua ei valitettavasti oltu vielä siihen mennessä tavoitettu parin päivän yrityksistä huolimatta, joten näillä mentiin ja varpaat ristiin, ettei enempiä kamoja tarvittais. Ouluun päästyämme reeniksen tyhjennyksen tiimellyksessä onnistuimme hukkaamaan yhen peiton, josta olisi kotimatkalla ollut yllättävän paljon iloa… Tähänkin päivään mennessä huovan kohtalo on edelleen hämärän peitossa. Käsittämätön katoamistemppu. Onneksi ei ollut sen tärkeämpää tavaraa.

Backlinen levätessä vähemmän tukevasti peräkärryssä hoksattiin, ettei kellään ole liinoja mukana. Elikkä tavara alkaa liirata ja aiheuttaa vaaratilanteita jossei sole kunnolla köytetty kiinni, varsinkin kun oli niin vähän kamaa mukana ja valtava kärry. Huomattiimpa myös, että bändin munalukko on niin ikään teillä tietämättömillä. Eikun shoppailemaan marketteihin ja huoltoasemille. Noihin aikoihin oli jo Joksukin herännyt, ja selvisi, että meiltä tällä hetkellä uupui monitorit, mikit, mikkiständit yms pikkusälää. Mikä ihmeen varjelus oli matkassa mukana, mutta Mika, jolta kamppeet ovat yleensä vuokrassa, oli juurikin lähdössä Ouluun, ja lupasi tuua tarvittavat läheiselle huoltsikalle. Aikataulu kusi rutkasti, mikä on kylläkin muodostunut jo vakioksi, mutta onneksi marginaalivaraa oli päivän verran. Lähtöhän olisi vasta sunnuntai-iltana Turusta. Iso kiitos Mikalle, pelastit!

Matka kohti Poria taittui nopeasti hyisten talvisten maisemien ja paikoin massiivisten jouluvalojen vilistessä ohi. Edessä oli mukavaa; siellä toimi lämmitys ja kolme mahtui helposti istumaan. Takana matkustamossa lämpötila taas oli melkein sama kuin ulkona. Ilta pimeni nopeasti, ja bensamittari alkoi näyttää punaista. Bensakortin viimeisimpiä käänteitä selvitellessä kävi ilmi, että se on Sannalla Helsingissä. Säätää säätää. Jullen kämpille päästyämme taidettiin simahtaa aika lahjakkaasti. Edelleen tukilasta kädessä minua kyllä jännitti, kuin käsi tulisi kestämään viikon rääkin, neljä settiä päivässä. Kärsin koko viime syksyn jännetupentulehduksesta, ja niin pitkä tauko tuntui jo soittotatsissakin. Sunnuntai-aamuna päästiin tutustumaan Porin konsan Valimoon ja pidettiin pikaiset reenit ilman Hepsaa. Ei tuntunut hyvältä kädessä. Sählättiin, syötiin ja ajeltiin nelisenkymmentä kilsaa Turkuun.

Terminaalikäytännöt olivat tuttuja, ja roudaus sujui sutjakkaasti. Ruuhkaa hisseillä, niin kuin aina. Molemmat bändit vaihtuivat lavoilla, joten stagella kävi melkoinen kuhina. Kasattiin ja kytkettiin omat kamppeet, Joksun juna oli myöhässä. Hänen viimein ehtiessä laivaan kaikki olikin suurilta osin jo valmiina. Tsekin jälkeen oli vuorossa eräs laivakeikkailun parhaimmista puolista; syöminen. Messin ruoat, ah. Montaa kertaa ei kyllä tullut lämmintä ruokaa nautittua, koskapa lounas tarjoiltiin tavallisesti siihen aikaan, kun me oltiin normikeikkarytmin mukaisesti vielä nukkumassa, ja päivällinen silloin, kun oltiin vetämässä päiväsettiä/settejä. Hyvin tuli siitä huolimatta tälläkin reissulla syötyä. Mie ja Julle oltiin ysikannella, muut bunkkasivat kuutosessa. Ensimmäisten päivien aikataulu oli semmoinen että Henkka ja Kulkurit, tanssimusiikkiorkesteri, aloitti päivällä soittamisen jo yhden jälkeen. Meidän tuli viideltä vetää kolme settiä. Sanomattakin on ehkä selvää, että rokkibilesettien uppoaminen tuohon aikaan päivästä, jolloin ihmiset ovat selvin päin ja kuuntelijakuntakin muodostuu pääasiassa lapsiperheistä ja iäkkäämmästä väestöstä, vaihteli suuresti. (Tästä myöhemmin lisää osassa II.) Illalla Henkat soittelivat muutaman setin, sitten klo 00 soitimme taas yhden rokkisetin, jonka jälkeen jatkui tanssimusiikki ja rehellinen humppa. Tyhmempikin tajuaa, että yleisö bändien ohella oli täysin kujilla tällaisesta soittojärjestyksestä. Otimmekin pian yhteyttä päättäjiin, mutta aikatauluja tai soittojärjestystä ei voinut valitettavasti muuttaa. Näin mentiin torstaihin saakka, jonka jälkeen setit vaihtoivat paikkaa; aamulla eikun niin siis päivällä, yksi setti ja illalla kolme. Varsinaisten orkesterien lisäksi menossa oli mukana myös huikea Kengurumeiniki.



Jatkuu!

ALL EXCESS

Eli yhdet huippuluokan pikkujoulut ja pizzaa & kalijaa lainareeniksellä 19.-20.11.2009

Helsingin päähän suuntauva keikkareissu alkoi varsin sekalaisissa merkeissä toisaalta ihanasti arkisen aherruksen keskeyttäen jo keskiviikkona. Koulun jälkeen venttailin Kuopion keskustassa semmoiset 3h junnaa, sillä kämppäni sijaittee niin kaukana keskustasta ettei ollu varsinaisesti järkeä lähteä ramppaamaan väliä siinä muutaman hullun tunnin aikana. Tai niinhän minä luulin. Vippiauton karkea arvioitu saapumisaika Jyväskylään oli Oulusta päin laskettaessa noin iltakahdeksan, joten tähtäsin sinne silleen, että aattelin venailevani jonku puol tuntia-45min korkeintaan. Väärin. Odottelin ensin asemalla, sitten läheisellä huoltsikalla yhteensä 4 tuntia. Eli päivän saldo oli semmoiset seittemisen tuntia, mikä ei yllätys sinänsä ollut mikään yllätys, sillä näissä hommissa vain yksi asia on varmaa; hommat kusee, ne on kussu ennenkin ja tulee jatkossakin aina kusemaan. Ainoa variaabeli yhtälössä on se, että missä kohtaa hommat kusee. Ja nyt kävi näin, älkää kysykö miksi. Käytin käsillä olevan ajan hyväksi ja sain purettua aggressioita lyriikoihin, joihin oon itte aika tyytyväinen. Sanoma ainakin pitäisi tulla selväksi. Eikä todellakaan mitään rakkauslässynlässyn. Näinollen sain melkein erään oman biisini valmiiksi, josta on nyt jonku aikaa uupunu laulumelodia ja sanat. Ennää puuttuu pikkuviilauksia. Tiedossa on asenneriffejä DAD-virreestä, hyvät sanat, hittikertsi ja muutama 7/4 -tahti. Mutta vain muutama.

Mutta, kuten edellä kävi jo ilimi, minun mielialani ei aluksi ollut mitenkään maailman paras, mutta kyllä sitä siitä sitten piristyi. Ei tän porukan kans pysty kauaa murjottaa. Tampereelta poimittiin Julpertsson ja uusi miksaajatuttavuus Eericci kyytiin. Tampereen kiertoajelun jälkeen (kiitti julle<3) kokka kohti tsadia, ja perillehän päästiin siinä aamukolomen maissa. Iso kiitos Paavolle, joka lainasi kämppäänsä meille yösijaksi muutamaksi yöksi! Toivottavasti viini maistui! :)

Muutaman paremmin ja huonommin nukutun tunnin jälkeen heräiltiin ja kipiteltiin asioille ympäri kaupunkia. Mieleen jäi, tai siis tarkalleen ottaen ei jäänyt, eräs puhelu, johon kyllä muistan vastanneeni aamuyhdeksän maissa, mutta josta en muistanut jälkeenpäin sanaakaan. Onneksi muut tytöt oli heränny ja kuuli koko puhelun ja kertasi mulle myöhemmin miten asia meni :DD Mahtavaa, mun ei tartte periaatteesa olla ees hereillä nykyään kun vastaan puhelimeen, kunhan on jokunen IIRIS vieressä kuuntelemassa hahaa. Roudailut ja tsekit oli määrä alottaa kolomen maissa, koskapa soitto oli määrä alkaa jo ysin paikkeilla. Keikkapaikka oli siis ennakkotiedoista poiketen uusimmassa Cosmossakin eliitti- ja vip-baariksi tituleerattu Tiger, joka sijaitsi Kampin ostoskeskuksen kattokerroksessa. Päheä paikka ja järettömän tyylikäs oli kyllä kieltämättä. Varsinaista soittolavaa ei ollut, vaan kamat kasattin tanssilattialle jättäen tilaa myös yleisölle. Lasiseinistä ja vähäisestä dempistä huolimatta tila oli akustiikaltaan ihan ok, ja vaikka vahvistinten sijoittelussa oli hiukan ongelmia Eericci hoiti homman kotiin. Itte setti oli suhteellisen pikainen rykäisy, ehdittiin soittaa vain pikkaisen päälle puolituntinen eikä ehtinyt tulla edes kunnolla hiki. Tarkoitus oli soittaa railakka rokkisetti, jollaiset yleensä pikkujouluissa toimivat, mutta aikainen ajankohta, tila ja yleisö piti ottaa huomioon ja settiä vaihdettiin lennosta. Madonna ja ABBA tuntuivat toimivan varttuneelle naisyleisölle, ja tanssijalka vipatti. Joskus on niitä keikkoja, että saa riehua ja rämistellä niin paljon kuin sielu sietää, ja joskus sitten on taas näitä, joissa otetaan vähän iisimmin. Kamojen purkamiseen ja pois kantamiseen oli varattu 25min, sillä sitten baarin ovet aukesivat muulle asiakaskunnalle. Meillä meni kamojen kantamiseen, kasaamiseen ja tsekkiin kolme tuntia, joten lienee sanomattakin selvää että 25 min oli aika paha aikataulu, mutta selvittiin.

Yhdentoista maissa, kun kamat oli saatu pakattua autoon saakka, lähdettiin viemään sitä satamaan parkkipaikalle, jonne meillä oli jo parkkiaikaa maksettunakin. Katseltiin siellä sitten ja etsittiin tarpeeksi pitkää/leveää paikkaa mihin saataisiin tuo massiivinen synkeänviolettimusta Vippi tungettua yöksi. Lopulta paikka löytyi; viimeinen pitkälle autolle tarkoitettu. Ja eiköhän juuri siihen ruutuun ala juuri nokan edestä kurvaamaan törkeästi joku naiskuski volvollaan. Satu yritti puhua naisihmiselle järkeä päähän, ja pyysi tätä ajamaan tavallisille autoille tarkoitettuihin paikkoihin, joita vielä riitti. Tarjoutui jopa auttamaan parkkeerauksessa. Vielä mitä, blondi oli niin hemmetin blondi, että vetosi siihen, että "kun hän on niin huono parkkeeraamaan". Ja vei viimeisen ison parkkiruudun. Sillä hetkellä tuli kyllä lähetettyä niin synkkiä ajatuksia ja kirottua niin raskaasti että merimiehetkin kalpenisivat, väsyneenä ja Helsingin parkkeeraustilanteeseen jo muutenkin turhautuneena, harkitsin jo vakavasti kenkäni upottamista kys. volvon kylkeen BIG TIME.

Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin tungettua tyylillä Vippi tavalliseen parkkiruutuun (eli vietiin 2 vierekkäistä ruutua ja puolet jäi perästä vielä yli) Väsytti, halusi vain kaljalle. Vaatteiden vaihto ja Looseen yksille. Ei jaksettu koko yötä kukkua vaikka mukavaa olikin, vaan mentiin unille jo siinä kahden maissa. Aamulla ah, niin virkeinä lähestyttiin kaaraa kauhulla, mutta turhaan; joko armo oli käynyt parkkipirkkojen oikeudesta, tai sitte oli vielä niin aikaista ettei ne ollu kerenny käyä sitä vielä sakottaan. Itse veikkaan vahvasti jälkimmäistä. Homman nimihän oli reenit, ja määränpää Tikkurila, Snipe Driven dreenis, jota pojat kiltisti lainasivat meille päivän ajaksi. Mahtavaa, iso kiitos! Aika eri saundithan siellä oli vetää, Satu veti vaan nordilla ko ei jaksettu polandia kantaa, ja mie lainasin ikkunalaudan voxia. Köh, nojoo, oli se ihan jees vaikka bognerilla erityispaikka sydämessä onkin. Suhteellisen paljon saatiin aikaan, muunmuassa läjä stemmoja, joista en taida muistaa enää puoliakaan. Onneksi äänitettiin ne, että eivätköhän ne jossain tallessa oo. Tunteja siellä meni, ja reenit kruunasi lopuksi nautitut pizza ja olut, om nom.

Kotimatkasta ei tällä kertaa sen ihmeempiä, kuin että mie myöhästyin junasta. Ja sain oottaa siinä samalla jyväskylän huoltsikalla seuraavaa.

EN TAHDO OLLA SAMANLAINEN NIINKUIN...

Phew, olipas siinä taasen viikonloppu! Molemmissa paikoissa hyvä meininki, vaikka olivatkin aika pieniä paikkoja. Jostain sitä kumminkin yleisöä valui aina paikalle ja tuvat olivat täynnä. Erityisesti Parkano yllätti lämpimällä vastaanotollaan, vaikka Jounit -nimisen paikallisen lämppäribändin meisinki meinasikin saada tyttösekstetin puntit tutisemaan jounien kotiyleisön eessä. Buranaa purren lauteille ja pelko pois, ja meno oli mieletön. Eipä se Tuuloksen Takkahuonekaan huonosti vetänyt, ei todellakaan! Molemmilla paikoilla lavat olivat sen verran tilavat että siellä mahtui hyvin riehumaan, mikäs sen mukavempaa. Käsillä olevaa Pyhäinpäivääkin tuli hiukan huomioitua ja juhlistettua asianmukaisin varustuksin. Eritoten Tuuloksessa oli henksullakin siistit kledjut.

Parasta, tai siis, melkein parasta, tai siis, kun keikkailuhan on parasta. Niin myös keikkamatkat ovat ihan parasta. Tällä kertaa matkat taittu uuvella systeemillä, mikä oli vähän jännää ja vähän surku osaltaan kun ei päässyt niin kauaa nauttimaan keikkabussin atmosfääristä kuin ylleensä. Perjantai-aamuna Sanna ja Miksanssi lähti körötteleen siinä seittemän maissa, poimivat bäklainin Oulusta Sutin ja Savun kera ja hurruuttelivat Jyväskyllään, mihin me tultiin Hepsan kans samalla junalla. Siitä sitten Hämeenlinnaan, josta poimittiin yks yksinäinen basisti vahvistimen kera messiin. Bussin kyydistähän Julle pääsi siis nauttimaan hurjat 25km Tuulokseen. Wau.

Erityisen jännää oli ainakin minulla, kun onnistuin saamaan itelleni vuosisadan flunssan viikonloppua edeltävänä torstaina. Lahjakasta, sanoisin, sillä oon ehkä kerran kahdessa vuodessa kipeänä. Olo oli armottoman tukkonen ja välillä yhtä tuskaa. Kaikki teki kipeää, (siis vielä enemmän kuin normaalisti keikkareissuilla) eikä ilman puudutusaineita meinannut jaksaa. Siellä sitä makoiltiin baarien penkeillä soundcheckissä ja vedettiin finrexiniä nassuun. Buranat ajoitin silleen sopivasti että vaikutus kerkesi alkaa just sopivasti aina keikan ajaksi. En muuten tienny, että flunssa voi äityä niin pahaksi että melkein laatta lentää. Mutta huom! Vain melkein. Keikat piti kaikesta huolimatta tietty vetää kunnolla, ja hymy naamalla, ja kyllähän mie siitä ihan oikeasti nautinki, ei se ny mittää pelkkää kidutusta ollu. Valitettavasti sain niistä urheiluista kärsiä sitte jälkeenpäin muutaman päivän ajan, mutta onneksi elämä jo voittaa.

Mutta kuten sanottu, älyttömän hauskaa oli kummassakin paikassa, toivottavasti päästään pian uudestaan! Henkilökunnille terveisiä, ootta huippuja.

Ja loppukevennyksenä muutama järettömän hyvälaatunen otos tien päältä!

Matkasimma valon nopeudella...! Tai ainaki kaheksaakymppiä.

Keikkapalkka! Plussan puolelle jäätiin, yo.

Satu ja Satun juomapullo.

RAZOR FLOWERS

Eilen kävimmä Pirtan ja Iiron kanssa kattomassa ihan mieletöntä trioa Henkassa, nimittäin Freak Kitcheniä, från Sverige. Bongasin ilimotuksen Henkkaan tulevista bändeistä jo viikkoja sitte mitä todennäkösimmin jossain kahavilassa istuskellessani, ilimaislehtiä lukien (Olisikohan ollu Coffee House, hmm!) ja ilimeeni oli varmaan näkemisen arvonen ko huomasin että FK oli tulossa Kuopioon. Meni varmaan kahavitki väärään kurkkuun. Ja vielä huimat 5€ liput, meitsin tämän kuun budjettiki jopa riittäis. (Huom. Olen siis tuolta pohojosesta kotosin, jonne ei ikinä tullu mitään ees semi-underground-orkestereita, siis semmosia mistä mie oisin tykänny, ja aika mainstream-linjallahan siellä paikallisissa kapakoissa mentiin.) Viime kerran, kun lähin ihan varta vasten kattomaan bändiä, oli viime helemikuussa tatuointimessuilla & Backyard Babies. Se nyt oli ihan parasta<3

Eilen pääsin jopa autokyydillä keskustaan ja takasin, mikä oli tietty yhtä juhulaa. Kaikki nepalin tietävät ymmärtää kyllä... Ensimmäistä kertaa menin ton mäen/vuoren/kiipeilyseinän autolla, ja korvat meni lukkoon. Eikä pelkästään mulla, vaikka mulla onkin tosi herkät korvat yleensäkin, Pirtalla kans. Iirosta en ossaa sanoa ko se ei sanonu mittään =) Olin siinä lähtötohinoissani nii innoissaan että löi hetken mtä ilimeisimmin tyhjää ja unohin sitte kameran. Ei siinä, paikka oli niin täynnä, että eturivviin jos olis halajannu nii olis pitäny mennä seisoskelleen puolta tuntia ennen keikan alkua. Pirta ja Iiro ei jaksanu lähteä sinne massan keskelle huojummaan nii emmiekään sitte jaksanu sinne yksin mennä kattoon. Eipä sitä jokatapauksessa kovin kaukana lavasta ollu, ja onnekkaasti satuttiin Eklundhin puolelle, yay. Istuin sitten siinä seinustalla olevalla "tuoppitiskillä" ja näin siitä ihan hyvin, mutta käsiä en kuitenkaan. Onneksi oli sentään ne kunnon elacinin tulpat mukana nii sai ihan mukavasti selevää. Meitsin makkuun IA käytti livenä vähän turhan paljon tappingia, mutta onneksi sitä huumoria löyty eniveis, en oo varmaan ikinä nauranu millään keikalla niin paljon, omalla tai muitten. Kerrassaan huikeaa oli groove ja basisti Christer Örteforsin meininki. Mieletöntä. Koska pääsee uuestaan?? :3 Lämppäribändikin oli ihan asiallinen, joskaan ei maailman persoonallisin, mutta mukavaa kuunneltavaa. The Dash tais olla porukan nimi, päällimmäisenä mieleen jäi järettömän murea bassosaundi, siis jumankauta. Aamulla heräsinkin sitte Henkan leima poskessa, perussettiä.

Harmittaa, kun tuli viikolla joku ilta Tommin kans juteltua pitkästä aikaa facebookissa, ja se oli kans tulossa Henkkaan. Harmillista ku ei törmätty, vaikka paikka ei ny mitenkään järettömän iso oo. =( Kurjaa, harmittaa. Muuten ilta oli suht lyhyt, keikkojen mittanen vaan, ku Iirolla ja Pirtalla oli aikanen herätys. Ei tuo tilikään mitenkään pitkän kaavan mukaista iltaa enteilly ny muutenkaan. Mutta mukavaa oli, ja tuntuu jotenki jännästi siltä että met tullaan viettään Pirtan kans suht paljon aikaa tuolla kellarissa<3 ;3