Joulukinkuista, pipareista ja vuodenvaihteesta täpärästi selvittyämme olikin jo aika lähteä laivailemaan. Tätä oltiin odotettu. Lauantaina 2.1. starttasimme fiattimme koti-Torniosta. Ihme oli että auton omistaja ylipäätään luovutti auton meille; kuski ei osannut ajaa edes auton avainta. Peruuttaminenkin, joka aktiviteettina on näin sovinistisesti sanottuna varsinkin tunnetusti naishenkilöille jännää, oli tavallistakin jännempää kun edellisestä ajokerrasta oli päässyt vierähtämään jo tovi. Muistaakseeni sen enemmiltä kommelluksilta vältyttiin ja matkaan päästiin yhtenä kappaleena. Kemistä käytiin hakemassa tiski ja kaukokaapeli. Joksua ei valitettavasti oltu vielä siihen mennessä tavoitettu parin päivän yrityksistä huolimatta, joten näillä mentiin ja varpaat ristiin, ettei enempiä kamoja tarvittais. Ouluun päästyämme reeniksen tyhjennyksen tiimellyksessä onnistuimme hukkaamaan yhen peiton, josta olisi kotimatkalla ollut yllättävän paljon iloa… Tähänkin päivään mennessä huovan kohtalo on edelleen hämärän peitossa. Käsittämätön katoamistemppu. Onneksi ei ollut sen tärkeämpää tavaraa.
Backlinen levätessä vähemmän tukevasti peräkärryssä hoksattiin, ettei kellään ole liinoja mukana. Elikkä tavara alkaa liirata ja aiheuttaa vaaratilanteita jossei sole kunnolla köytetty kiinni, varsinkin kun oli niin vähän kamaa mukana ja valtava kärry. Huomattiimpa myös, että bändin munalukko on niin ikään teillä tietämättömillä. Eikun shoppailemaan marketteihin ja huoltoasemille. Noihin aikoihin oli jo Joksukin herännyt, ja selvisi, että meiltä tällä hetkellä uupui monitorit, mikit, mikkiständit yms pikkusälää. Mikä ihmeen varjelus oli matkassa mukana, mutta Mika, jolta kamppeet ovat yleensä vuokrassa, oli juurikin lähdössä Ouluun, ja lupasi tuua tarvittavat läheiselle huoltsikalle. Aikataulu kusi rutkasti, mikä on kylläkin muodostunut jo vakioksi, mutta onneksi marginaalivaraa oli päivän verran. Lähtöhän olisi vasta sunnuntai-iltana Turusta. Iso kiitos Mikalle, pelastit!
Matka kohti Poria taittui nopeasti hyisten talvisten maisemien ja paikoin massiivisten jouluvalojen vilistessä ohi. Edessä oli mukavaa; siellä toimi lämmitys ja kolme mahtui helposti istumaan. Takana matkustamossa lämpötila taas oli melkein sama kuin ulkona. Ilta pimeni nopeasti, ja bensamittari alkoi näyttää punaista. Bensakortin viimeisimpiä käänteitä selvitellessä kävi ilmi, että se on Sannalla Helsingissä. Säätää säätää. Jullen kämpille päästyämme taidettiin simahtaa aika lahjakkaasti. Edelleen tukilasta kädessä minua kyllä jännitti, kuin käsi tulisi kestämään viikon rääkin, neljä settiä päivässä. Kärsin koko viime syksyn jännetupentulehduksesta, ja niin pitkä tauko tuntui jo soittotatsissakin. Sunnuntai-aamuna päästiin tutustumaan Porin konsan Valimoon ja pidettiin pikaiset reenit ilman Hepsaa. Ei tuntunut hyvältä kädessä. Sählättiin, syötiin ja ajeltiin nelisenkymmentä kilsaa Turkuun.
Terminaalikäytännöt olivat tuttuja, ja roudaus sujui sutjakkaasti. Ruuhkaa hisseillä, niin kuin aina. Molemmat bändit vaihtuivat lavoilla, joten stagella kävi melkoinen kuhina. Kasattiin ja kytkettiin omat kamppeet, Joksun juna oli myöhässä. Hänen viimein ehtiessä laivaan kaikki olikin suurilta osin jo valmiina. Tsekin jälkeen oli vuorossa eräs laivakeikkailun parhaimmista puolista; syöminen. Messin ruoat, ah. Montaa kertaa ei kyllä tullut lämmintä ruokaa nautittua, koskapa lounas tarjoiltiin tavallisesti siihen aikaan, kun me oltiin normikeikkarytmin mukaisesti vielä nukkumassa, ja päivällinen silloin, kun oltiin vetämässä päiväsettiä/settejä. Hyvin tuli siitä huolimatta tälläkin reissulla syötyä. Mie ja Julle oltiin ysikannella, muut bunkkasivat kuutosessa. Ensimmäisten päivien aikataulu oli semmoinen että Henkka ja Kulkurit, tanssimusiikkiorkesteri, aloitti päivällä soittamisen jo yhden jälkeen. Meidän tuli viideltä vetää kolme settiä. Sanomattakin on ehkä selvää, että rokkibilesettien uppoaminen tuohon aikaan päivästä, jolloin ihmiset ovat selvin päin ja kuuntelijakuntakin muodostuu pääasiassa lapsiperheistä ja iäkkäämmästä väestöstä, vaihteli suuresti. (Tästä myöhemmin lisää osassa II.) Illalla Henkat soittelivat muutaman setin, sitten klo 00 soitimme taas yhden rokkisetin, jonka jälkeen jatkui tanssimusiikki ja rehellinen humppa. Tyhmempikin tajuaa, että yleisö bändien ohella oli täysin kujilla tällaisesta soittojärjestyksestä. Otimmekin pian yhteyttä päättäjiin, mutta aikatauluja tai soittojärjestystä ei voinut valitettavasti muuttaa. Näin mentiin torstaihin saakka, jonka jälkeen setit vaihtoivat paikkaa; aamulla eikun niin siis päivällä, yksi setti ja illalla kolme. Varsinaisten orkesterien lisäksi menossa oli mukana myös huikea Kengurumeiniki.
Jatkuu!
No comments:
Post a Comment