"Sitä saa mitä tuli" -"kiertue". Hoh. Mahtava reissu savon syämmeen, vaikka tuntuiki tosi lyhyeltä kun mentiin yksi keikka ja kämpille -kaavalla. Tässä syksyn mittaan kerkesi jo tottua siihen että aina on useampi keikka, mikä on todella miellyttävää ja taloudellisestiki tietty kannattavampaa ku pistokeikat. Junamatkat oli aika raastavia, kuole VR... Niin ikkään kelit oli infernaaliset ja koko vkl oli yhtä hytinää. Roudaappa siinä hikisenä tennarit jalassa.
Lössiä riitti, siitäkin huolimatta että seinän takana, kompleksin toisessa baarissa siis, oli laatuesiintyjä, jonka keikalle porukka jonotti paukkupakkasessa. Oltiin vasta tsekistä lähössä nii oli jo ihan mittava jono naapurikuppilan ovella.. Mut kuten sanottu, hyvin oli porukkaa meilläkin, ihan täys tanssilattia ja parit biisit tuli yleisön puolelta lujempaa kuin bändi. Saavutus sinänsä, ei meinaan ihan hiljaa siellä oltu.
Uusia haasteita tuotti seinän toisella puolella, koko keikan ajan pyörivä karaoke. Interesting, yees. Mahtava vettää kun toisella korvalla pystyy kuunteleen (tainno en mie, mut basisti kylläkin) toista biisiä. Tämä käynnissä oleva aktiviteetti aiheuttikin sitten sen, että osa terästäytyneistä kavereista halusi tulla lavalle näyttämään miten homma hoidetaan. Toivebiisinä oli aikuinen nainen. Kehoitimme ystävällisesti siirtymään viereiseen tilaan.
Tuuraavan laulajan kanssa oli hyvin jännittävää työskennellä. Lennosta vaan ja kärppänä seurattiin. Hyvin se veti. Minua vaan harmitti kauheasti ko kaikki meikän lempibiisit oli karsiutunu seteistä.. Semmosta se on se coverhomma, aina ei mee nallekarkit tasan ja joskus niitä ei tuu ollenkaan. Huomasin, kuin ikävä on meijän ommaa Heidiä. Kamat meinas kans temppuilla, bogner alko tsekissä niin sanotusti keittään kahavia, mut tällä kertaa kuulosti siltä ko olis koittanu puristaa sitä sorasta. Mut hei, nainen ratkaisee! Virta pois ja takasin päälle. Toimi. Vittumaista oli ko wahi jumittu livin on a prayerissa totaalisesti, en tiijä mikä sille tuli enkä kerenny sitä sen tarkemmin tutkimaan. Koko biisin vejin sitten silleen, asemoin sen vaan sillai mahd keskiasentoon, ja niin mentiin, soolot ja kaikki. Toivottavasti se toimii vielä :) heh, minkäs teet ku pedaalikassi lähti ouluun ja unohtu se ottaa huostaan. Noo, ei ressiä.
Perussettiä löyty lauantailta tietty; kylmä, nälkä, väsy, kipu, hiki, valokuvia perseistä, hellintä koskettelua mitä olen ikinä eläissäni nähny.. Wait, what? Onneksi lähmiminen kohdistui vain monitoreihin, mutta vistotti silti ko joutu pedaaleitten ääreen meneen ja kaverit on siinä ihan kiimassa. Piti spiikata että voijaan me antaa niitten monitoreitten puhelinnumerot sitte keikan jälkeen mut unehtu. Ei ollu meinaan mittään perus-silittelyä vaan näytti siltä että tyypit on oikeasti ihan liekeissä niistä vempeleistä. Toinen kosketteli itteään samalla, mutta onneksi se jäi sitten siihen. Voin rehellisesti sanoa kaikkien (vakkari/normi)jäsenten puolesta että tässä hommassa olemme oikeasti nähneet kaiken. KAIKEN. And when I say everything, I mean EVERYTHING.
Ilta päättyi sitten onnellisesti, sain mitä halusinkin! Viinilasillisen<3 Tehny nii kauheasti mieli punaviiniä jo pitkän aikaa että tsaijai. Hotellilla yöpyi siis myös se toinen esiintyjä, ja tyyppien kans pidettiin minijatkot (lähtötilanne; mie ja julia selvinpäin, ne ehkä ei) ja keskusteltiin kivasti musiikin ihmeellisistä koukeroista ja moniulotteisista kiemuroista lasillisen äärellä. Myöhään, tai aikaseen meni mut aamupalalle, ja junnaanki, kerettiin. Samalla junalla mentiin treelle tämän kys artistin kans. Komia kaulahuivi oli.
Kattoinko eilen Kung Fu Pandan? Ai että katoinko! Oli varmaan seittemäs kerta, ja aina se on yhtä hyvä. Samaistun siihen pyöreään pandaan ihan sata nolla, "tha's my life!" -miinus se onnellinen loppu. Jack Black on kyllä ihan ässä.
Kuopiosta ei oo kuvia, mut laitan kuvan Kalajoen juhannuksesta viime kesältä ihan vaan siksi ko tykkään tästä ja se tuo nii hyviä muistoja mieleen.. Harmi ko on tärähtäny.
No comments:
Post a Comment