ALMOST EASY

Tittidii, onpas viime kerrasta vierähtänytkin aikaa. Oh well, WE. Ei sitä oo joutanu/jaksanu/viittiny tai ees halunnu mittään päivitellä. Uuen ulukoasun sain tännään muutes kondikseen, ko vihdoinki löysin sellasen taustan mitä oon ettiny :3 eihän siinä mennykkään ko...vuosi. Dramaattisia muutoksia viimeisimpiin tietoihin varmaankin se, että sain siirron taisteltua läpi ja otin ja muutin Tampereelle syksyllä. Kaikennäköstä jännää on sitte täällä tullu puuhailtua.

Aina ihmiset ruukaa kysyä, että minkä takia muutin ja vaihoin. No, Kuopio ei koskaan tuntunu omalta paikalta, ja näin jälkeenpäin katellen tuntuu, että sieltä on sattuneesta syystä vain tosi paljon huonoja muistoja. Juu, koulukavereita on kyl ikävä, mutta siinäpä se. Siellä oli aina tosi yksinäinen olo ja tylsää jajaja sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä. Toista on Tampere; olo on välillä ihan niinku Kat Von D:llä ku se kävelee siinä La Inkin alkutunnarissa reteesti hämyisellä kadulla ja sanoo että "I looove this city; in LA, anything can happen". Täällä on ihan sama fiilis välillä, ja vaikka oon asunu täällä vaan pikkasen päälle puol vuotta, oon tutustunu enempi uusiin ihmisiin ko koko Kuopion vuonna. Kavereita ja tuttuja riittää, ikinä ei tartte olla yksin jos ei ite halua. En vieläkkään oo kerenny kaikkia kuppiloita ja muita mielenkiintosia juttuja täältä koluaan, Kuopiossa tuntu että parissa kuukaudessa kaikki oli nähty. Mahtavvaa on myös se semmonen yleinen ilmapiiri; kadulla pystyy käveleen ilman että ihmiset kattoo pitkin nokkavarttaan, sillai pahasti! Muutenkin taitaa olla enempi tuota "oman henkistä" seuraa ja kulttuuria täällä.

Bändijutut oliki sitte semmonen aika painava syy kans miksi tulin tänne. Vaikka tuo musaskene onki täällä sata kertaa aktiivisempi ko vaikka Kuopiossa, on se uuen poppoon löytyminen jääny vielä. Haluaisin niin alakaa huvikseni soittelemaan jonkinlaista rokkenrollia, tuntuu että tuo pilebändihomma tullee ainaki tällä hetkellä niin korvista ulos että pakko saada joku henkireikä. Vaikka onhan siinäki sitä rokkia ihan hyvin, mut me wants moar. Musiikki on mulle nii semmonen syämen asia että pakko päästä soittaan enempi, muutakiko pelkästään viikonloppusin keikoilla, näännyn ilman sitä.

Ei sääntöjä ja rajoituksia ja opistosoittamista, ainakaan siinä määrin mitä väkisinki tullee ko muitten biisejä soittaa, oli ne kuin hyviä tahansa. Haluan tehhä ommaa musiikkia, soittaa sitä lähikuppiloissa puoli-ilmaseks ja demotella hyvällä hengellä ja meiningillä. Tai ei se haittaa vaikka en ite kaikkia biisejä tekiskään, jos olis vaan sama visio ja tykkäis siitä musasta nii sehän riittäis. Yks aika hemmetin kova projekti meni toissakesänä sivu suun, koska kuuntelin vaistoja. Ja voi että harmittaa etten sillo lähteny...Niin paljon missasin että joo, ei pysty kauhean kauaa vatvoon tai alakaa tosissaan ottaa päähän. Kovasti oon tästä halustani pistää jotaki kokoonpanoa pystyyn yrittäny ympäriinsä kavereille ja tutuille huuella, muttaniii. Ehkä laitan sitte mussukoidennettiin kohta ilmotusta. Ko saan aikaseksi. Tai niijjoo, onhan mulla yks proggis vireillään, mutta se on aika alkutekijöissään vielä, ja pääjehu on opiskelujensa ohella nii kiireinen että ainaki toistaiseksi se proggis on jäissä.





...fuuuuuuk. I can has death yes?