Heräsin taas ikävään fiilikseen, ja väsyneenä. 8h juossu ja hiihtäny (??) lumisessa metässä henkensä eestä jotaki pakkoon. Ahistavvaa.
Katon ku Anssi pellaa jotain skeittipeliä ja kuunnellaan Goldfingeriä, höhö. Sk8.
Voipi olla että nuo painajaiset johtuu niistä ikävistä juttuista mitä on tässä viime vuosina sattunu. Stieg Larssonin kirjoissa oli minusta semmonen hyvä ilmaisu; siinä puhutaan monesti ajasta, jollon Kaikki Se Paha tapahtu. En viitti sen yksityiskohtasemmin asioita täällä käsitellä, mut haluan jotenki vaan saaha sitä syämeltä pois. Dii, ekan kerran sattu Kaikkea Sitä Pahaa ko olin pari-kolmevuotias, sitten seuraavan kerran toissajouluna, ja, voi jumankauta, jälleen tänä jouluna, ja ens syksyksi manataan mahollisesti seuraavaa kertaa. Sanat ei riitä ilmaiseen tätä vitutuksen määrää. Vaikea on myös selittää kaikkea mitä niistä seuraa ja kuin ne jutut vaikuttaa minun elämään nyt ja aina amen. Kukkaan ei voi tehä mittään, en mie eikä muut, ja se semmonen selkään taputtelu ja "kyllä se siitä" vaan ruokkii kyynistymistä ja vitutusta entisestään. Vaikka kyllähän sen ymmärtää, ne harvat ketkä niistä tietää nii vaikeahan siihen on mittään sanoa. Eikä kukkaan ihan tosissaan pysty tajuaan mitä se on jos ei ite ole samassa tilanteessa, eikä kukkaan oo. Välillä en aattele koko asiaa, mutta sitte oon taas nii paskana että väkistenki se tunkeutuu ajatuksiin. Äh en mie tiijä, miten mie tämmösen fiiliksen sanoiksi purkasin. Kiitti vitusti.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment