Thursday, December 31, 2009

HOW MANY MUSICIANS DOES IT TAKE

Pari päivää on nyt menny tässä uutista sulatellessa. Rankka loma oli muutenki, erinäisistä syistä johtuen. Tuntuu välillä tosi pöhelöltä surra sellaista ihmistä, ketä ei ees oikeasti tuntenu. Mutta toisaalta, eipä kukkaan voi tulla sannoon ettei mulla olis siihen oikeutta. Viimesten kahen-kolmen vuoden ajan se bändi on ollu joka ikinen päivä osa mun elämää tavalla tai toisella. Konsan aiheuttamasta "en-vain-osaa-myyn-kitarat" -vitutuksesta selvisin aina ja tulen selviämään niitten tyyppien ansiosta, ja muistaa taas että miksi soittaa ylipäätään. Tuntuu ettei kukkaan oikein voi tajuta kuin paljon ne mulle merkkaa, kuin sekopäiseltä se sitte kuulostaaki. Ne asetti mulle paljon tavoitteita ja unelmia, joista osa on saavutettu, ja siihen ne on ollu aina osallisena. Siksi tuntu musertavalta kuulla, että Jimmy Sullivan, The Rev, Avenged Sevenfoldin rumpali on kuollu. Jossain oli epäilyjä siitä, että yliannostukseen, mutta poliisin tutkimusten mukaan kuolinsyy oli luonnollinen. Jimmy oli jokatapauksessa löydetty kotoaan 28.12. Ihan liian nuorena, 28 -vuotiaana. Näin viime yönä aivan ihanaa painajaista. Matt oli mun ikiomassa kaksiossa keikkamajoituksessa koska festareitten takia hotellit oli ihan täynnä ja voi ku olin täpinöissä. Sain vippipassin että pääsisin tapaamaan muutki tyypit myöhemmin mutta missasin ite keikan jota olin oottanu vuosia.. Nyt en saa nähä sitä enää koskaan.


Rest in peace

James Owen Sullivan
Jimmy, The Reverend Tholomew Plague
10.2.1981 – 28.12.2009









Cry alone, I've gone away
No more nights, no more pain
I've gone alone, took all my strength
But I've made the change,
I won't see you tonight















So far away, I'm gone.
Please don't follow me tonight
And while I'm gone everything will be alright















No more breath inside
Essence left my heart tonight
No more breath inside
Essence left my heart tonight














Jimmy, you will be remembered.

Sunday, December 20, 2009

VENGEANCE UNIVERSITY

Selvisin kuin selvisinkin tästä viikosta, vaikka pieni epäilys oli ettei niin ehkä kävisi. Väsyttää semisti ja ikävä anssia. Sain isältä uuden puhelimen, vihdoin \o/ tainno, uuden ja uuden, isän vanhan mutta kumminki. Siitä näkee jopa lukea tekstiviestit ja kaikki näppäimet on paikoillaan! wuhuu, helemikuussa keikkapalkoilla voinki sitte shoppailla niitten suunniteltujen puhelinrahojen eestä ;) jospa sitä vihdoinki hankkis sen backyard babiesin kauan himoitsemani hupparin ja pipon omnom.

Meenpäs tästä lakkaan kynsiä ja juomaan glögiä. Aamula aikasten (no ainaki kympiltä) ylös ja jouluasioille. Ihanaa ko ovat jääneet näin myöhässeen, saattaapi olla muutama muuki kaupoilla huomen.. Mutta saanpas ostaa itellekki lahajoja muahhahhaa.


..Otherwise feeling synyster vengeance. Revenge, REVENGE!!

Wednesday, December 16, 2009

SICK AND TIRED

..of being sick and tired. Huokaus. Viiminen päivä tenttiviikolla, yks takana ja kaksi edessä. Koulun jälkeen asioille ja osteleen itelle joululahjoja :D Illalla mahollisesti jannen ja pirtan kans ulos tenttiviikon loppumisen ja loman alakamisen kunniaksi pitkästä aikaa jee.

Saatiin IIRIKSELLE uusia biisejä, kuuntelin niitä eilen ja voi että ko oon kikseissä. Sovituksista tuli mieleen jonna's problem, mötley crüe ja escape the fate, oijoijoijoijoi...<3<3 (toisaalta niistä ny toistaiseksi puuttu foni ja kb.) En malta oottaa että päästään yhessä soittaan! En malta oottaa että saan ite taas soittaa! :( Tyyli alkaa seljetä mitä voitais olla ja vetää. Tästä se lähtee.

Friday, December 11, 2009

PUT THAT SMILE BACK ON MY FACE AND MIX IT STRONG MY FRIEND.

you say you're getting close to a last chance of suicide
tearing at your throat you won't let it die
left me here for all these days and ripped apart my pride

take my place and look inside i'm trying to find a place
to hide, hide
lost my faith but don't you cry
i got a hole inside and it's ten miles wide

living on the coast cocktails and telling lies
gotta f**king curse that's coming to life
you left me here for all these days and ripped apart my pride

take my place and look inside i'm trying to find a place
to hide hide
lost my faith but don't you cry
i got a hole inside and its ten miles wide

it's not to late i'm close behind i've gotta get inside your mind mind
lost my faith but don't you cry
i got a hole inside and its ten miles wide

take me on i'm feeling in the mood for something dangerous i've found myself again
take me on i'm feeling in the mood for something dangerous i've found myself again

take my place and look inside i'm trying to find a place
to hide hide
lost my faith but don't you cry
i got a hole inside and its ten miles wide

well i lost myself and looked inside it branded me for life
i can't help myself it's mine to hide

i got a hole inside
it's feeling ten miles wide


Doc, I'm dyin', I'm feeling compromised
and so dehumanized
I lost my final fight to disease, I feel that this is where it ends
I need that shot to enter my vein
My Brompton Cocktail blend

’Cause I can't feel my face
I won't struggle long
In a world so cold
In a world so wrong

I'm not running away, been fighting this so long
Such a price that we pay, we gotta be so strong

And I...
I'm tired, induced euphoria
to help me move along
I wanna meet my maker in peace, I want to feel alive again
So put that smile back on my face and mix it strong my friend.

’Cause I can't feel my face
I won't struggle long
In a world so cold
In a world so wrong

I'm not running away, been fighting this so long
Such a price that we pay, we gotta be so strong
And I take my life tonight ’cause I have the right to die how I wanna
and leave how I arrived, so alive

I believe my sins have been forgiven
and I believe my choice will save me from this life
please don't question why
my sins have been forgotten
I believe I'll find peace in afterlife
please don't question why
I left this way

’Cause I can't feel my face
I won't struggle long
In a world so cold
In a world so wrong

I'm not running away, been fighting this so long
Such a price that we pay, we gotta be so strong
And I take my life tonight ’cause I have the right to die how I wanna
and leave how I arrived, so alive.

Wednesday, December 2, 2009

ALL EXCESS

Eli yhdet huippuluokan pikkujoulut ja pizzaa & kalijaa lainareeniksellä 19.-20.11.2009

Helsingin päähän suuntauva keikkareissu alkoi varsin sekalaisissa merkeissä toisaalta ihanasti arkisen aherruksen keskeyttäen jo keskiviikkona. Koulun jälkeen venttailin Kuopion keskustassa semmoiset 3h junnaa, sillä kämppäni sijaittee niin kaukana keskustasta ettei ollu varsinaisesti järkeä lähteä ramppaamaan väliä siinä muutaman hullun tunnin aikana. Tai niinhän minä luulin. Vippiauton karkea arvioitu saapumisaika Jyväskylään oli Oulusta päin laskettaessa noin iltakahdeksan, joten tähtäsin sinne silleen, että aattelin venailevani jonku puol tuntia-45min korkeintaan. Väärin. Odottelin ensin asemalla, sitten läheisellä huoltsikalla yhteensä 4 tuntia. Eli päivän saldo oli semmoiset seittemisen tuntia, mikä ei yllätys sinänsä ollut mikään yllätys, sillä näissä hommissa vain yksi asia on varmaa; hommat kusee, ne on kussu ennenkin ja tulee jatkossakin aina kusemaan. Ainoa variaabeli yhtälössä on se, että missä kohtaa hommat kusee. Ja nyt kävi näin, älkää kysykö miksi. Käytin käsillä olevan ajan hyväksi ja sain purettua aggressioita lyriikoihin, joihin oon itte aika tyytyväinen. Sanoma ainakin pitäisi tulla selväksi. Eikä todellakaan mitään rakkauslässynlässyn. Näinollen sain melkein erään oman biisini valmiiksi, josta on nyt jonku aikaa uupunu laulumelodia ja sanat. Ennää puuttuu pikkuviilauksia. Tiedossa on asenneriffejä DAD-virreestä, hyvät sanat, hittikertsi ja muutama 7/4 -tahti. Mutta vain muutama.

Mutta, kuten edellä kävi jo ilimi, minun mielialani ei aluksi ollut mitenkään maailman paras, mutta kyllä sitä siitä sitten piristyi. Ei tän porukan kans pysty kauaa murjottaa. Tampereelta poimittiin Julpertsson ja uusi miksaajatuttavuus Eericci kyytiin. Tampereen kiertoajelun jälkeen (kiitti julle<3) kokka kohti tsadia, ja perillehän päästiin siinä aamukolomen maissa. Iso kiitos Paavolle, joka lainasi kämppäänsä meille yösijaksi muutamaksi yöksi! Toivottavasti viini maistui! :)

Muutaman paremmin ja huonommin nukutun tunnin jälkeen heräiltiin ja kipiteltiin asioille ympäri kaupunkia. Mieleen jäi, tai siis tarkalleen ottaen ei jäänyt, eräs puhelu, johon kyllä muistan vastanneeni aamuyhdeksän maissa, mutta josta en muistanut jälkeenpäin sanaakaan. Onneksi muut tytöt oli heränny ja kuuli koko puhelun ja kertasi mulle myöhemmin miten asia meni :DD Mahtavaa, mun ei tartte periaatteesa olla ees hereillä nykyään kun vastaan puhelimeen, kunhan on jokunen IIRIS vieressä kuuntelemassa hahaa. Roudailut ja tsekit oli määrä alottaa kolomen maissa, koskapa soitto oli määrä alkaa jo ysin paikkeilla. Keikkapaikka oli siis ennakkotiedoista poiketen uusimmassa Cosmossakin eliitti- ja vip-baariksi tituleerattu Tiger, joka sijaitsi Kampin ostoskeskuksen kattokerroksessa. Päheä paikka ja järettömän tyylikäs oli kyllä kieltämättä. Varsinaista soittolavaa ei ollut, vaan kamat kasattin tanssilattialle jättäen tilaa myös yleisölle. Lasiseinistä ja vähäisestä dempistä huolimatta tila oli akustiikaltaan ihan ok, ja vaikka vahvistinten sijoittelussa oli hiukan ongelmia Eericci hoiti homman kotiin. Itte setti oli suhteellisen pikainen rykäisy, ehdittiin soittaa vain pikkaisen päälle puolituntinen eikä ehtinyt tulla edes kunnolla hiki. Tarkoitus oli soittaa railakka rokkisetti, jollaiset yleensä pikkujouluissa toimivat, mutta aikainen ajankohta, tila ja yleisö piti ottaa huomioon ja settiä vaihdettiin lennosta. Madonna ja ABBA tuntuivat toimivan varttuneelle naisyleisölle, ja tanssijalka vipatti. Joskus on niitä keikkoja, että saa riehua ja rämistellä niin paljon kuin sielu sietää, ja joskus sitten on taas näitä, joissa otetaan vähän iisimmin. Kamojen purkamiseen ja pois kantamiseen oli varattu 25min, sillä sitten baarin ovet aukesivat muulle asiakaskunnalle. Meillä meni kamojen kantamiseen, kasaamiseen ja tsekkiin kolme tuntia, joten lienee sanomattakin selvää että 25 min oli aika paha aikataulu, mutta selvittiin.

Yhdentoista maissa, kun kamat oli saatu pakattua autoon saakka, lähdettiin viemään sitä satamaan parkkipaikalle, jonne meillä oli jo parkkiaikaa maksettunakin. Katseltiin siellä sitten ja etsittiin tarpeeksi pitkää/leveää paikkaa mihin saataisiin tuo massiivinen synkeänviolettimusta Vippi tungettua yöksi. Lopulta paikka löytyi; viimeinen pitkälle autolle tarkoitettu. Ja eiköhän juuri siihen ruutuun ala juuri nokan edestä kurvaamaan törkeästi joku naiskuski volvollaan. Satu yritti puhua naisihmiselle järkeä päähän, ja pyysi tätä ajamaan tavallisille autoille tarkoitettuihin paikkoihin, joita vielä riitti. Tarjoutui jopa auttamaan parkkeerauksessa. Vielä mitä, blondi oli niin hemmetin blondi, että vetosi siihen, että "kun hän on niin huono parkkeeraamaan". Ja vei viimeisen ison parkkiruudun. Sillä hetkellä tuli kyllä lähetettyä niin synkkiä ajatuksia ja kirottua niin raskaasti että merimiehetkin kalpenisivat, väsyneenä ja Helsingin parkkeeraustilanteeseen jo muutenkin turhautuneena, harkitsin jo vakavasti kenkäni upottamista kys. volvon kylkeen BIG TIME.

Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin tungettua tyylillä Vippi tavalliseen parkkiruutuun (eli vietiin 2 vierekkäistä ruutua ja puolet jäi perästä vielä yli) Väsytti, halusi vain kaljalle. Vaatteiden vaihto ja Looseen yksille. Ei jaksettu koko yötä kukkua vaikka mukavaa olikin, vaan mentiin unille jo siinä kahden maissa. Aamulla ah, niin virkeinä lähestyttiin kaaraa kauhulla, mutta turhaan; joko armo oli käynyt parkkipirkkojen oikeudesta, tai sitte oli vielä niin aikaista ettei ne ollu kerenny käyä sitä vielä sakottaan. Itse veikkaan vahvasti jälkimmäistä. Homman nimihän oli reenit, ja määränpää Tikkurila, Snipe Driven dreenis, jota pojat kiltisti lainasivat meille päivän ajaksi. Mahtavaa, iso kiitos! Aika eri saundithan siellä oli vetää, Satu veti vaan nordilla ko ei jaksettu polandia kantaa, ja mie lainasin ikkunalaudan voxia. Köh, nojoo, oli se ihan jees vaikka bognerilla erityispaikka sydämessä onkin. Suhteellisen paljon saatiin aikaan, muunmuassa läjä stemmoja, joista en taida muistaa enää puoliakaan. Onneksi äänitettiin ne, että eivätköhän ne jossain tallessa oo. Tunteja siellä meni, ja reenit kruunasi lopuksi nautitut pizza ja olut, om nom.

Kotimatkasta ei tällä kertaa sen ihmeempiä, kuin että mie myöhästyin junasta. Ja sain oottaa siinä samalla jyväskylän huoltsikalla seuraavaa.