Sunday, February 6, 2011
YOU CALL IT A NIGHT I CALL IT A DAY
Koin lauantaina Tornion BluesStationilla melekoisen Sons of Anarchy-hetken :D Mielettömän käsittämättömän hieno ja hyvä kantrahtava-swingahtava-blues -poppoo. Pääjehu oli britteistä ja pari tuttua oli mukana kokoonpanossa. Kympin oli liput, mikä aluksi meinas kyllä suoraansanottuna hirvittää, samoin lähön aikoihin iski ihan jumalaton väsy, mutta onneksi anssi sai ylipuhuttua. Huippu fiilis, rosoista ja hyvinsoitettua bluesia, BLS -logot seinillä, olutta ja nahkatakkeja neonväristen halogeenivalojen sinisessä ja violetissa hehkussa. Teki mieli ostaa moottoripyörä ja muuttaa Kaliforniaan. (Ei sillä, kyllä se cali houkuttaa nytki jo ihan riittävästi..!)
Saturday, February 5, 2011
COFFEE N NEVERENDIN' NIGHTMARES
Heräsin taas ikävään fiilikseen, ja väsyneenä. 8h juossu ja hiihtäny (??) lumisessa metässä henkensä eestä jotaki pakkoon. Ahistavvaa.
Katon ku Anssi pellaa jotain skeittipeliä ja kuunnellaan Goldfingeriä, höhö. Sk8.
Voipi olla että nuo painajaiset johtuu niistä ikävistä juttuista mitä on tässä viime vuosina sattunu. Stieg Larssonin kirjoissa oli minusta semmonen hyvä ilmaisu; siinä puhutaan monesti ajasta, jollon Kaikki Se Paha tapahtu. En viitti sen yksityiskohtasemmin asioita täällä käsitellä, mut haluan jotenki vaan saaha sitä syämeltä pois. Dii, ekan kerran sattu Kaikkea Sitä Pahaa ko olin pari-kolmevuotias, sitten seuraavan kerran toissajouluna, ja, voi jumankauta, jälleen tänä jouluna, ja ens syksyksi manataan mahollisesti seuraavaa kertaa. Sanat ei riitä ilmaiseen tätä vitutuksen määrää. Vaikea on myös selittää kaikkea mitä niistä seuraa ja kuin ne jutut vaikuttaa minun elämään nyt ja aina amen. Kukkaan ei voi tehä mittään, en mie eikä muut, ja se semmonen selkään taputtelu ja "kyllä se siitä" vaan ruokkii kyynistymistä ja vitutusta entisestään. Vaikka kyllähän sen ymmärtää, ne harvat ketkä niistä tietää nii vaikeahan siihen on mittään sanoa. Eikä kukkaan ihan tosissaan pysty tajuaan mitä se on jos ei ite ole samassa tilanteessa, eikä kukkaan oo. Välillä en aattele koko asiaa, mutta sitte oon taas nii paskana että väkistenki se tunkeutuu ajatuksiin. Äh en mie tiijä, miten mie tämmösen fiiliksen sanoiksi purkasin. Kiitti vitusti.
Katon ku Anssi pellaa jotain skeittipeliä ja kuunnellaan Goldfingeriä, höhö. Sk8.
Voipi olla että nuo painajaiset johtuu niistä ikävistä juttuista mitä on tässä viime vuosina sattunu. Stieg Larssonin kirjoissa oli minusta semmonen hyvä ilmaisu; siinä puhutaan monesti ajasta, jollon Kaikki Se Paha tapahtu. En viitti sen yksityiskohtasemmin asioita täällä käsitellä, mut haluan jotenki vaan saaha sitä syämeltä pois. Dii, ekan kerran sattu Kaikkea Sitä Pahaa ko olin pari-kolmevuotias, sitten seuraavan kerran toissajouluna, ja, voi jumankauta, jälleen tänä jouluna, ja ens syksyksi manataan mahollisesti seuraavaa kertaa. Sanat ei riitä ilmaiseen tätä vitutuksen määrää. Vaikea on myös selittää kaikkea mitä niistä seuraa ja kuin ne jutut vaikuttaa minun elämään nyt ja aina amen. Kukkaan ei voi tehä mittään, en mie eikä muut, ja se semmonen selkään taputtelu ja "kyllä se siitä" vaan ruokkii kyynistymistä ja vitutusta entisestään. Vaikka kyllähän sen ymmärtää, ne harvat ketkä niistä tietää nii vaikeahan siihen on mittään sanoa. Eikä kukkaan ihan tosissaan pysty tajuaan mitä se on jos ei ite ole samassa tilanteessa, eikä kukkaan oo. Välillä en aattele koko asiaa, mutta sitte oon taas nii paskana että väkistenki se tunkeutuu ajatuksiin. Äh en mie tiijä, miten mie tämmösen fiiliksen sanoiksi purkasin. Kiitti vitusti.
Thursday, February 3, 2011
COCAIN
Tässä oottelen junnaa. Tulin suihkusta, pakkasin ja tyhjensin jääkaappia viikonloppua varten. Yöjunalla on aikomus Tornioon suunnata. Varmaan häätyy tässä hetkisen päästä lähteäkki. Mutta, oli salilla tännään nii huvittava/raivostuttava juttu että pakko vähän tilittää, en tajua miten se onnistuki ärsyttään nii paljon!
Olin siis varannu kaks tanssituntia ko ne mennee torstaisin silleen hyvin ja hauska kattoa aina kuin jaksaa riehua sen 2h. Ne on siis sellasia ihan yleisiä että sinne saa kuka tahansa salin jäsen tulla. Voivvvv, siellä ruukaa joskus samoille tunneille eksyä sellanen kauhea lehmä, anteeksi nyt vain, mutta se on ihan hirveä ihminen. Pari kertaa oon sen kans jutustellukki niitä näitä mutta ei hemmetti. Se on sellane puumanainen, eikä mikkään erityisen "kuuma" tai mittään, ihan semmonen perusakka, ja aika vanhaki jo. Nii tämä naikkonen änkeää _aina_ eturivviin. Siellä on sellanen etiketti, että ne ketkä tullee ajoissa saa varata paikkansa ja muut mennee sit sinne paikkaa salia mihin mahtuu. Nii tämä kyseinen tapaus nostattaa aina kulmakarvoja kun se tullee viime tingassa ja änkeää eturivviin, oli siellä tilaa tai ei. Se on jotenki nii kauhean huvittavan näkönen ko se ihan selkeästi näyttää olevan sitä mieltä että on jotenki ihan sairaan hyvä tanssimaan ja muutoinki parempi ku muut ihmiset. Eikä se oikeasti oikein ossaa, mutta kauhialla asenteella vetää. Tännään se tuli ekalla tanssitunnilla n.10 cm:n päähän, minun etteen, nii että mie käytännöllisesti kattoen hengitin sen niskaan. No miehän siinä perruutan ko rouva siihen välttämättä haluaa puikata. Viime kerralla kun oltiin kaverin kans nii se tuli 10 cm:n mun taakse, niin että mie oikeasti tunsin sen huokailun minun niskassa. Sitte se ponkasi sieltä mun takaa kesken tunnin kaikkien etteen ja se mun kaveriki oli sillai että mikä hemmetin ihme oli se nainen joka siellä puikki menemään. Mut toisella tanssitunnilla tännään se teki sillä lailla että meinasin revetä ku ei kauheasti viitti kilareita semmosesta vettää, mut kumminki ku on tässä ny pari sellasta imgonnakillevrybody-päivää alla... Se tuli taas tunnin alussa 10cm mun taakse, ja ku kävin juomassa vesipullosta vettä biisien välissä (eli n. metrin päässä) se ponkas mun paikalle :DD käännyin ja olin että mitä. Tuijotin sitä siinä hetken ja ku se oli sillai niinku ei mittään then I was like
No en ollu. Menin sinne sen paikalle parin metrin päähän ja yritin parhaani mukaan positioida itteäni sillai että takana olevat näkis kans jotaki. Ei voi ymmärtää että tuon ikänen ihiminen ja ihmeellisesti käyttäytyy; monesti oon kuullu ku se haukkuu toisia ohjaajia toisille ohjaajille jokka on sillai, awkward situation. Sitku lähettiin sieltä tunnilta nii menin vastaanottotiskin ohi, ja se oli jo siellä, lirkuttelemassa itteään pari (kymmentä) vuotta nuoremmalle lihaskimpputyöntekijälle. Miten voi olla joku niin läpinäkyvä... Nauratti ja ällötti vähän. Sitku olin saanu kamppeet vaihettua ja lähin salilta se edelleen puoliksi makasi siinä tiskillä, siirappinen saalistusvietti silmissä kiiluen. Morjenstin lihaskimppua ja lähin kämpille.
Olin siis varannu kaks tanssituntia ko ne mennee torstaisin silleen hyvin ja hauska kattoa aina kuin jaksaa riehua sen 2h. Ne on siis sellasia ihan yleisiä että sinne saa kuka tahansa salin jäsen tulla. Voivvvv, siellä ruukaa joskus samoille tunneille eksyä sellanen kauhea lehmä, anteeksi nyt vain, mutta se on ihan hirveä ihminen. Pari kertaa oon sen kans jutustellukki niitä näitä mutta ei hemmetti. Se on sellane puumanainen, eikä mikkään erityisen "kuuma" tai mittään, ihan semmonen perusakka, ja aika vanhaki jo. Nii tämä naikkonen änkeää _aina_ eturivviin. Siellä on sellanen etiketti, että ne ketkä tullee ajoissa saa varata paikkansa ja muut mennee sit sinne paikkaa salia mihin mahtuu. Nii tämä kyseinen tapaus nostattaa aina kulmakarvoja kun se tullee viime tingassa ja änkeää eturivviin, oli siellä tilaa tai ei. Se on jotenki nii kauhean huvittavan näkönen ko se ihan selkeästi näyttää olevan sitä mieltä että on jotenki ihan sairaan hyvä tanssimaan ja muutoinki parempi ku muut ihmiset. Eikä se oikeasti oikein ossaa, mutta kauhialla asenteella vetää. Tännään se tuli ekalla tanssitunnilla n.10 cm:n päähän, minun etteen, nii että mie käytännöllisesti kattoen hengitin sen niskaan. No miehän siinä perruutan ko rouva siihen välttämättä haluaa puikata. Viime kerralla kun oltiin kaverin kans nii se tuli 10 cm:n mun taakse, niin että mie oikeasti tunsin sen huokailun minun niskassa. Sitte se ponkasi sieltä mun takaa kesken tunnin kaikkien etteen ja se mun kaveriki oli sillai että mikä hemmetin ihme oli se nainen joka siellä puikki menemään. Mut toisella tanssitunnilla tännään se teki sillä lailla että meinasin revetä ku ei kauheasti viitti kilareita semmosesta vettää, mut kumminki ku on tässä ny pari sellasta imgonnakillevrybody-päivää alla... Se tuli taas tunnin alussa 10cm mun taakse, ja ku kävin juomassa vesipullosta vettä biisien välissä (eli n. metrin päässä) se ponkas mun paikalle :DD käännyin ja olin että mitä. Tuijotin sitä siinä hetken ja ku se oli sillai niinku ei mittään then I was like
No en ollu. Menin sinne sen paikalle parin metrin päähän ja yritin parhaani mukaan positioida itteäni sillai että takana olevat näkis kans jotaki. Ei voi ymmärtää että tuon ikänen ihiminen ja ihmeellisesti käyttäytyy; monesti oon kuullu ku se haukkuu toisia ohjaajia toisille ohjaajille jokka on sillai, awkward situation. Sitku lähettiin sieltä tunnilta nii menin vastaanottotiskin ohi, ja se oli jo siellä, lirkuttelemassa itteään pari (kymmentä) vuotta nuoremmalle lihaskimpputyöntekijälle. Miten voi olla joku niin läpinäkyvä... Nauratti ja ällötti vähän. Sitku olin saanu kamppeet vaihettua ja lähin salilta se edelleen puoliksi makasi siinä tiskillä, siirappinen saalistusvietti silmissä kiiluen. Morjenstin lihaskimppua ja lähin kämpille.
Wednesday, February 2, 2011
FEELING G.A.S. AND RESTLESS HOURS
That awkward moment when someone comes at you and says that they just heard an awesome band… Avenged Sevenfold.
ALMOST EASY
Tittidii, onpas viime kerrasta vierähtänytkin aikaa. Oh well, WE. Ei sitä oo joutanu/jaksanu/viittiny tai ees halunnu mittään päivitellä. Uuen ulukoasun sain tännään muutes kondikseen, ko vihdoinki löysin sellasen taustan mitä oon ettiny :3 eihän siinä mennykkään ko...vuosi. Dramaattisia muutoksia viimeisimpiin tietoihin varmaankin se, että sain siirron taisteltua läpi ja otin ja muutin Tampereelle syksyllä. Kaikennäköstä jännää on sitte täällä tullu puuhailtua.
Aina ihmiset ruukaa kysyä, että minkä takia muutin ja vaihoin. No, Kuopio ei koskaan tuntunu omalta paikalta, ja näin jälkeenpäin katellen tuntuu, että sieltä on sattuneesta syystä vain tosi paljon huonoja muistoja. Juu, koulukavereita on kyl ikävä, mutta siinäpä se. Siellä oli aina tosi yksinäinen olo ja tylsää jajaja sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä. Toista on Tampere; olo on välillä ihan niinku Kat Von D:llä ku se kävelee siinä La Inkin alkutunnarissa reteesti hämyisellä kadulla ja sanoo että "I looove this city; in LA, anything can happen". Täällä on ihan sama fiilis välillä, ja vaikka oon asunu täällä vaan pikkasen päälle puol vuotta, oon tutustunu enempi uusiin ihmisiin ko koko Kuopion vuonna. Kavereita ja tuttuja riittää, ikinä ei tartte olla yksin jos ei ite halua. En vieläkkään oo kerenny kaikkia kuppiloita ja muita mielenkiintosia juttuja täältä koluaan, Kuopiossa tuntu että parissa kuukaudessa kaikki oli nähty. Mahtavvaa on myös se semmonen yleinen ilmapiiri; kadulla pystyy käveleen ilman että ihmiset kattoo pitkin nokkavarttaan, sillai pahasti! Muutenkin taitaa olla enempi tuota "oman henkistä" seuraa ja kulttuuria täällä.
Bändijutut oliki sitte semmonen aika painava syy kans miksi tulin tänne. Vaikka tuo musaskene onki täällä sata kertaa aktiivisempi ko vaikka Kuopiossa, on se uuen poppoon löytyminen jääny vielä. Haluaisin niin alakaa huvikseni soittelemaan jonkinlaista rokkenrollia, tuntuu että tuo pilebändihomma tullee ainaki tällä hetkellä niin korvista ulos että pakko saada joku henkireikä. Vaikka onhan siinäki sitä rokkia ihan hyvin, mut me wants moar. Musiikki on mulle nii semmonen syämen asia että pakko päästä soittaan enempi, muutakiko pelkästään viikonloppusin keikoilla, näännyn ilman sitä.
Ei sääntöjä ja rajoituksia ja opistosoittamista, ainakaan siinä määrin mitä väkisinki tullee ko muitten biisejä soittaa, oli ne kuin hyviä tahansa. Haluan tehhä ommaa musiikkia, soittaa sitä lähikuppiloissa puoli-ilmaseks ja demotella hyvällä hengellä ja meiningillä. Tai ei se haittaa vaikka en ite kaikkia biisejä tekiskään, jos olis vaan sama visio ja tykkäis siitä musasta nii sehän riittäis. Yks aika hemmetin kova projekti meni toissakesänä sivu suun, koska kuuntelin vaistoja. Ja voi että harmittaa etten sillo lähteny...Niin paljon missasin että joo, ei pysty kauhean kauaa vatvoon tai alakaa tosissaan ottaa päähän. Kovasti oon tästä halustani pistää jotaki kokoonpanoa pystyyn yrittäny ympäriinsä kavereille ja tutuille huuella, muttaniii. Ehkä laitan sitte mussukoidennettiin kohta ilmotusta. Ko saan aikaseksi. Tai niijjoo, onhan mulla yks proggis vireillään, mutta se on aika alkutekijöissään vielä, ja pääjehu on opiskelujensa ohella nii kiireinen että ainaki toistaiseksi se proggis on jäissä.
...fuuuuuuk. I can has death yes?
Aina ihmiset ruukaa kysyä, että minkä takia muutin ja vaihoin. No, Kuopio ei koskaan tuntunu omalta paikalta, ja näin jälkeenpäin katellen tuntuu, että sieltä on sattuneesta syystä vain tosi paljon huonoja muistoja. Juu, koulukavereita on kyl ikävä, mutta siinäpä se. Siellä oli aina tosi yksinäinen olo ja tylsää jajaja sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä. Toista on Tampere; olo on välillä ihan niinku Kat Von D:llä ku se kävelee siinä La Inkin alkutunnarissa reteesti hämyisellä kadulla ja sanoo että "I looove this city; in LA, anything can happen". Täällä on ihan sama fiilis välillä, ja vaikka oon asunu täällä vaan pikkasen päälle puol vuotta, oon tutustunu enempi uusiin ihmisiin ko koko Kuopion vuonna. Kavereita ja tuttuja riittää, ikinä ei tartte olla yksin jos ei ite halua. En vieläkkään oo kerenny kaikkia kuppiloita ja muita mielenkiintosia juttuja täältä koluaan, Kuopiossa tuntu että parissa kuukaudessa kaikki oli nähty. Mahtavvaa on myös se semmonen yleinen ilmapiiri; kadulla pystyy käveleen ilman että ihmiset kattoo pitkin nokkavarttaan, sillai pahasti! Muutenkin taitaa olla enempi tuota "oman henkistä" seuraa ja kulttuuria täällä.
Bändijutut oliki sitte semmonen aika painava syy kans miksi tulin tänne. Vaikka tuo musaskene onki täällä sata kertaa aktiivisempi ko vaikka Kuopiossa, on se uuen poppoon löytyminen jääny vielä. Haluaisin niin alakaa huvikseni soittelemaan jonkinlaista rokkenrollia, tuntuu että tuo pilebändihomma tullee ainaki tällä hetkellä niin korvista ulos että pakko saada joku henkireikä. Vaikka onhan siinäki sitä rokkia ihan hyvin, mut me wants moar. Musiikki on mulle nii semmonen syämen asia että pakko päästä soittaan enempi, muutakiko pelkästään viikonloppusin keikoilla, näännyn ilman sitä.
Ei sääntöjä ja rajoituksia ja opistosoittamista, ainakaan siinä määrin mitä väkisinki tullee ko muitten biisejä soittaa, oli ne kuin hyviä tahansa. Haluan tehhä ommaa musiikkia, soittaa sitä lähikuppiloissa puoli-ilmaseks ja demotella hyvällä hengellä ja meiningillä. Tai ei se haittaa vaikka en ite kaikkia biisejä tekiskään, jos olis vaan sama visio ja tykkäis siitä musasta nii sehän riittäis. Yks aika hemmetin kova projekti meni toissakesänä sivu suun, koska kuuntelin vaistoja. Ja voi että harmittaa etten sillo lähteny...Niin paljon missasin että joo, ei pysty kauhean kauaa vatvoon tai alakaa tosissaan ottaa päähän. Kovasti oon tästä halustani pistää jotaki kokoonpanoa pystyyn yrittäny ympäriinsä kavereille ja tutuille huuella, muttaniii. Ehkä laitan sitte mussukoidennettiin kohta ilmotusta. Ko saan aikaseksi. Tai niijjoo, onhan mulla yks proggis vireillään, mutta se on aika alkutekijöissään vielä, ja pääjehu on opiskelujensa ohella nii kiireinen että ainaki toistaiseksi se proggis on jäissä.
...fuuuuuuk. I can has death yes?
Subscribe to:
Posts (Atom)
