Yo, kotiuduin tässä justiinsa ottopojan kautta keikka/studioreissulta. Rahat ei meinannu riittää kotimatkaan Pori-Kuopio, mutta onneksi äärettömän kiltti konnari antoi armon käydä oikeudesta, kiitos hälle..! Äärettömän tiukka tilanne meinas olla, vähän niinkö koko viikonloppukin, yhtä sotimista ja juoksemista. Oon syöny tänään pussillisen nuudeleita ja sämpylän, ei oo oikein varaa syödä enää et riittää ruokaa torstaihin saakka, jollon tulee tuet. Rok.
Reissussahan oltiin perjantaista saakka, jollon oltiin eka Salossa keikalla Paradise Gardenissa. Slit my wrists-meininki ja armoton vitutus syystä ja toisesta, jotka kyl sensuroin nyt. Roudaus ulkokautta toiseen kerrokseen vitun liukkaita rautaristikkoportaita, onneks ollaan kaikki viel elossa.. Mutta yks fani oli tullu turusta saakka kattomaan, eli oli se sen arvosta. Tsekissä Bognerin nuppi tipahti lattialle, ja parin sekunnin ajan elin niin totaalisessa kieltäytymisessä että ei, ei se ollu mun kamoja ehei nounou. Mut eipä sellasta ääntä kuulu ku putoavasta nupista, ja ku sit käännyin ja katoin et mitä tapahtu nii mulla varmaan oikeasti pysähty sydän, veet nous silimiiin ja maailma lakkas pyörimästä. Luojan kiitos se vaikutti kumminki sitte pelaavan ihan normaalisti, mut kulma siitä meni sisään. Sen sijaan viritin skitsahti pahastiki ja piettää vaan kauheata surinaa ja mörinää (eppäilen et inputtijakissa vika), samoin kun gibsonin keissin päällysvanerit on melkein kokonaan irti ja vaahtomuovit vaan irvistää, vittuku kaikki hajoaa. Sen kohalla on pakko mennä toistaiseksi jesari-linjalla. Ko vaa sais sitä jesaria jostain..
Lauantaina mentiin Jullen kaa Tampereen kautta Porriin äänitteleen yhtä mun biisiä joka on jo kauan pitäny saaha kasaan. Tampereella nähtiin heti tuttuja, törmättiin tornion päästä tuttuun äänentoisto-opeen Teroon ja basisti Klasuun, joka tavattiin Isabellalla muutama viikko sitte. Oli kyllä niin mukava nähdä, Klasu vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä. Toivottavasti nähdään taas ens kuussa kun tullaan Treelle Henkkaan keikalle. =)
Studiolla Porin konsalla menikin sitte kekkulin voimin yöneljään-viiteen, ja sit yläkertaan nukkuun. Valmista tuli kumminki jossain määrin, rummut Julle hommaa ens viikolla nii saa sen muulle bändille kuunteluun. Oli kyl tosi homoa vetää vaa klikkiin, mut minkäs teet. En tiijä mitä sitä tuli tehtyä, sen kuulee sitte myöhemmin ko saa kuunteluun, sitä aina niin puutuu korva ko tekee kaiken yheltä istumalta. Ainaki C-osaan oon niin tyytyväinen ko olla voi, siitä tuli tosi hieno vaikka itte sanonki! Julle vaa heitti ko kitaroita veettiin että hö, tää biisi kaipaa kyl C-osaa ja sit mie olin vaa et no dämn, ootas hetki ja samantien sävelletty huttu narulle. En kyl tajua mistä se tuli, mutta harmoniaosastosta tykkäsin tosi paljon, kitarat+kiipparit+laulu/fonimelodiaa ja julle heitti bassolla pohjalle perusmurinoita. Toivottavasti muutkin tykkäis :)
Selkä paskana kaikesta istumisesta. Ens vkl Ouluun reeneihin ja 4 uutta biisiä tarttis tässä viikolla plokata. Keskiviikkona olis melkoinen keikka treella, jonka haluaisin niin kovasti nähdä, että sydän murtuu ku en taia päästä. :( Huokaus. Ompa sitä ny taas.
Sunday, January 31, 2010
Wednesday, January 27, 2010
LOVE ME FOR THE MONEY
Olipas kyllä huikea viikonloppu taas. Saatiin neljä uutta biisiä kasaan, sanat niihin, päiväkaljoteltiin reeniksellä, maistoin etanaa ekaa kertaa ikinä, en nukkunu kahteen yöhön, lintsasin koulusta ja rumpali mursi peukalonsa just ennen Pisteen keikkaa. Eli ens viikonloppuna ei päästäkään studioilemaan niinkuin alunperin oli puhe mennä möykkäämään Porriin. Kyl se Salon keikka hoidetaan silti.
Näinhän siinä taas kävi, että tulin koneelle tunteja sitten tekemään matkamessuraporttia AC/DCn tahtiin, ja tässä sitä ollaan. (Voi että olis kova päästä ens kesänä treelle katteleen kys. orkesteria.. Ja mötleytä Porriin!!) Word-tiedoston ylänurkassa lukee jopa "Matkamessut 2010 - Paula Ojala". Kouluhommat kasaantuu, jospa sitä vaan suosioilla jättäis ne sitte viimetinkaan.
Huomenna aamupalalle kinkkiin Heinin ja Lauran kans! <3 Kouluhommia sekin.
Loppukevennyksenä muutama kuva kertakaikkisen huikealta keikalta viime kesän Swamprockista.
Näinhän siinä taas kävi, että tulin koneelle tunteja sitten tekemään matkamessuraporttia AC/DCn tahtiin, ja tässä sitä ollaan. (Voi että olis kova päästä ens kesänä treelle katteleen kys. orkesteria.. Ja mötleytä Porriin!!) Word-tiedoston ylänurkassa lukee jopa "Matkamessut 2010 - Paula Ojala". Kouluhommat kasaantuu, jospa sitä vaan suosioilla jättäis ne sitte viimetinkaan.
Huomenna aamupalalle kinkkiin Heinin ja Lauran kans! <3 Kouluhommia sekin.
Loppukevennyksenä muutama kuva kertakaikkisen huikealta keikalta viime kesän Swamprockista.
Friday, January 22, 2010
MADVENTURE
Justiinsa tässä hetki sitten pääsin messureissulta kämpille, ja piti heti päästä paria asiaa hehkuttaan. Ensinnäki, Riku ja Tunna oli huikeita, eikä tunnin seisominen kahen tunnin kiertelyn jälkeen tuntunu missään. Kauhea hinku päästä kattoon taas Madventureseja! Muutoin messut tuli kyl vähän juostua läpi, nähtävvää oli paljon eikä oikein tienny että mitä siellä olis pitäny tehdä kun ei ole varaakaan pitkiin aikoihin lähteä mihinkään lomille. Tietty sitä kumminki tuli katsastettua vähän tarkemmin semmoset unelmapaikat, kuten America.
Hämmentävä juttu sattuki sitte ohittaessamme Rukan pistettä. Seinällä oli taulutv, jossa pyöri Rukan joku mainosvideopätkä. Ja, mitä vittua, minun naama!! IIRIS!! waaaat. Hemmetti, meijän ilimeet oli kyllä varmasti näkemisen arvoset, Laura ja Heiniki oli siinä suut auki yhtälailla. Nauratti kyllä kovasti; pätkä oli viime Spring Breakista ja siinä oli mm. PMMP ja Klamydia, ja me, enkä tosiaan olis oottanu sitä siellä näkeväni vaikka muistan kyllä että silloin lavalla pyöri paljon kameramiehiä. Voi että se oli siistin näkönen ko olivat laittaneet tosi visuaalisia clippejä, ja meidän osuus loppui siihen, kun mie ja hepsa pyöräytettiin tasan yhtä aikaa tukkaa ja se oli hidastettu :D hihi.
Muuten reissu oli tosi raskas, väsytti tuhona ko joutu nii aikasten herään eikä saanu autossa matkoilla nukuttua. Pelattiin Marren kans 16h putkeen julkkispeliä. (Tasapeli.) Tulomatkalla homma sitte vähän karkasi käsistä tavallaan, ja alkoholia nautiskelleiden resto-opiskelijoista lähtevä meteli oli korviahuumaavaa. Osa jatko tosta vielä baariin, muttemmie ennää jaksanu. Vanhaksi taijan tulla. Ties että huomen on kumminki taas istumista ja raskas päivä, vaikka ootanki tosi paljon että pääsee porukalla vetään uusia mahtavia biisejä! =)
Unta palloon.
Hämmentävä juttu sattuki sitte ohittaessamme Rukan pistettä. Seinällä oli taulutv, jossa pyöri Rukan joku mainosvideopätkä. Ja, mitä vittua, minun naama!! IIRIS!! waaaat. Hemmetti, meijän ilimeet oli kyllä varmasti näkemisen arvoset, Laura ja Heiniki oli siinä suut auki yhtälailla. Nauratti kyllä kovasti; pätkä oli viime Spring Breakista ja siinä oli mm. PMMP ja Klamydia, ja me, enkä tosiaan olis oottanu sitä siellä näkeväni vaikka muistan kyllä että silloin lavalla pyöri paljon kameramiehiä. Voi että se oli siistin näkönen ko olivat laittaneet tosi visuaalisia clippejä, ja meidän osuus loppui siihen, kun mie ja hepsa pyöräytettiin tasan yhtä aikaa tukkaa ja se oli hidastettu :D hihi.
Muuten reissu oli tosi raskas, väsytti tuhona ko joutu nii aikasten herään eikä saanu autossa matkoilla nukuttua. Pelattiin Marren kans 16h putkeen julkkispeliä. (Tasapeli.) Tulomatkalla homma sitte vähän karkasi käsistä tavallaan, ja alkoholia nautiskelleiden resto-opiskelijoista lähtevä meteli oli korviahuumaavaa. Osa jatko tosta vielä baariin, muttemmie ennää jaksanu. Vanhaksi taijan tulla. Ties että huomen on kumminki taas istumista ja raskas päivä, vaikka ootanki tosi paljon että pääsee porukalla vetään uusia mahtavia biisejä! =)
Unta palloon.
Thursday, January 21, 2010
BACK IN BLACK
Part III edellisistä postauksista tullee kyllä jahka saan aikaseksi ja valokuvia ihimisiltä, ehkä jo tänä vkl saan kuvat.
Viikonloppu siis eessä, huomenna lähetään fieldtripille Matkamessuille Helsinkiin. Aika turhauttavaa ajaa joku 6h, messuilla 6h ja ajaa takasin Kuopioon samoilla vauheilla 6h. (Huom. ajat vain karkeita arvioita ja noin niinkuin suurinpiirtein. Kuhan liiottelen.) Mutta eniveis, ärsyttää ko ei kerkeä mitään muuta värkätä, ku sinne saakka pittää vaivautua.. Ääh. Enkä tiijä yhtään mitä pistän huomenna päälle?!!?! Pittää vielä pakata loppuun, tiskata ja reenata biisejä. Niinjoo, ja mun pittää varmaan herätä joskus neljän maissa, fuu. Kympiltä jos pääsis nukkuu nii ehtis jonku kuutisen tuntia nukkua. ...Niin vissiin.
Reissuhan jatkuu lauantaina Ouluun, reeneihin. Oon niin innoissaan, uudet biisit on nii mielettömän hyviä ja niissä on jopa sellasia ihan reenattaviakin juttuja, eli ei mitään perus-kasiosaläpsyttelyä. En malta oottaa että saadaan nää kasaan! Mistä tulikin mieleen, että ei olis parempaan saumaan varmaan voinu sattua, mutta säästän 122€ ko Teostolla on sellanen parin kk:n kampanja et saa ilimaseksi liittyä! Vidd, se on ollu jo niin kauan työn alla että rekisterötyis, mutta ymmärrettävästi on opiskelijana ollu vähän nihkeää saaha räävittyä rahat kokoon, ko on tärkeämpiäkin menoja.. Mut jee, mäihä kävi. Postissa tulee paperit kohta allekirjoitettavaksi.
Pitäis tosiaan saada aikaseksi soittaa bluescasen tyypille, joka teki Satulle sen kiipparikeissin, ja kyssyy siltä et paljon tulis maksaan tolle bognerille teettää keissit, eli nuppi+kaappi. Ja ehkä vielä sellanen speduillekin, olis kätevämpi ko nykynen systeemi. Ei oo tosiaan oikein minkään näkösiä keissejä ollu, nuppia oon kulettanu siis siinä pahvilaatikossa missä se mulle tulikin :DD eeeh..on siinä siis silleen semisti styroksia suojaamassa, mutta ihan perseestähän se on ku aina saa olla sydän syrjällään ja kannella ku kukkaa kämmenellä ettei siihen tuu mitään, vituttais. Nyt varmaan sitte laivarahoilla laitan. Ja hieno homma jos Jullekin sais kunnon kamat hommattua nyt samoilla masseilla. Lisäksi pitäis tehhä nauharemppa tohon teleen, tykkään siitä nii tuhona ja sääli ettei sitä voi keikalla tolleen nykysellään käyttää. Siinä on edelleen orkkisnauhat, ja jumbot haluan siihen laittaa. Kattellee nyt, olis sitä muutaki kaikenlaista pikkuremppaa.. 8)
Oulusta matka jatkuu Rukalle keikalle, maanantaina. Tsekki pitää olla ennen (aamu) 12sta tehtynä, nii sitte päästään kuulema mäkeen päiväksi ilimaseksi! Saas nähhä kuin sitä jaksaa sitte illalla vielä riehua ja soitella, keikka yhentoista jälkeen. Tiistai-aamuna onkin sitte taas ihan hemmetin aikanen lähtö ko tytöillä on sellasia kursseja koulussa että läsnäolopakko ja vittu. Onneksi mulla ei oo semmosia, tänäänkin sain ison plussan kun vaivauduin _ainoana_ opiskelijana yhelle lakitieton tunnille muah :D Toisaalta on kyllä keskiviikoksi sitte kouluhommia. Tulleepahan taas kilometrejä yhelle viikonlopulle. Jos sitä sitte keskiviikkona joutais taas kouluunki.
Jaahas, taidanpa kämppisten iloksi laittaa vahavistimen laulamaan. Noei, pittää mun ihan oikeasti reenata.
Viikonloppu siis eessä, huomenna lähetään fieldtripille Matkamessuille Helsinkiin. Aika turhauttavaa ajaa joku 6h, messuilla 6h ja ajaa takasin Kuopioon samoilla vauheilla 6h. (Huom. ajat vain karkeita arvioita ja noin niinkuin suurinpiirtein. Kuhan liiottelen.) Mutta eniveis, ärsyttää ko ei kerkeä mitään muuta värkätä, ku sinne saakka pittää vaivautua.. Ääh. Enkä tiijä yhtään mitä pistän huomenna päälle?!!?! Pittää vielä pakata loppuun, tiskata ja reenata biisejä. Niinjoo, ja mun pittää varmaan herätä joskus neljän maissa, fuu. Kympiltä jos pääsis nukkuu nii ehtis jonku kuutisen tuntia nukkua. ...Niin vissiin.
Reissuhan jatkuu lauantaina Ouluun, reeneihin. Oon niin innoissaan, uudet biisit on nii mielettömän hyviä ja niissä on jopa sellasia ihan reenattaviakin juttuja, eli ei mitään perus-kasiosaläpsyttelyä. En malta oottaa että saadaan nää kasaan! Mistä tulikin mieleen, että ei olis parempaan saumaan varmaan voinu sattua, mutta säästän 122€ ko Teostolla on sellanen parin kk:n kampanja et saa ilimaseksi liittyä! Vidd, se on ollu jo niin kauan työn alla että rekisterötyis, mutta ymmärrettävästi on opiskelijana ollu vähän nihkeää saaha räävittyä rahat kokoon, ko on tärkeämpiäkin menoja.. Mut jee, mäihä kävi. Postissa tulee paperit kohta allekirjoitettavaksi.
Pitäis tosiaan saada aikaseksi soittaa bluescasen tyypille, joka teki Satulle sen kiipparikeissin, ja kyssyy siltä et paljon tulis maksaan tolle bognerille teettää keissit, eli nuppi+kaappi. Ja ehkä vielä sellanen speduillekin, olis kätevämpi ko nykynen systeemi. Ei oo tosiaan oikein minkään näkösiä keissejä ollu, nuppia oon kulettanu siis siinä pahvilaatikossa missä se mulle tulikin :DD eeeh..on siinä siis silleen semisti styroksia suojaamassa, mutta ihan perseestähän se on ku aina saa olla sydän syrjällään ja kannella ku kukkaa kämmenellä ettei siihen tuu mitään, vituttais. Nyt varmaan sitte laivarahoilla laitan. Ja hieno homma jos Jullekin sais kunnon kamat hommattua nyt samoilla masseilla. Lisäksi pitäis tehhä nauharemppa tohon teleen, tykkään siitä nii tuhona ja sääli ettei sitä voi keikalla tolleen nykysellään käyttää. Siinä on edelleen orkkisnauhat, ja jumbot haluan siihen laittaa. Kattellee nyt, olis sitä muutaki kaikenlaista pikkuremppaa.. 8)
Oulusta matka jatkuu Rukalle keikalle, maanantaina. Tsekki pitää olla ennen (aamu) 12sta tehtynä, nii sitte päästään kuulema mäkeen päiväksi ilimaseksi! Saas nähhä kuin sitä jaksaa sitte illalla vielä riehua ja soitella, keikka yhentoista jälkeen. Tiistai-aamuna onkin sitte taas ihan hemmetin aikanen lähtö ko tytöillä on sellasia kursseja koulussa että läsnäolopakko ja vittu. Onneksi mulla ei oo semmosia, tänäänkin sain ison plussan kun vaivauduin _ainoana_ opiskelijana yhelle lakitieton tunnille muah :D Toisaalta on kyllä keskiviikoksi sitte kouluhommia. Tulleepahan taas kilometrejä yhelle viikonlopulle. Jos sitä sitte keskiviikkona joutais taas kouluunki.
Jaahas, taidanpa kämppisten iloksi laittaa vahavistimen laulamaan. Noei, pittää mun ihan oikeasti reenata.
SEVEN DAYS OF PARTY ALL DAY&NIGHT LONG II
Part II; Here We Go Again (Almost Easy)
Ensimmäisten keikkojen aikana veri lensi; oikean käteni etusormi halkesi ja kuvitti kitaran lähes sumumaisen hienolla verisuihkulla. Siinä meni kitara upouusine kielineen pesuun. Ei näytä kuvissa läheskään yhtä siistiltä mitä sillon livenä. Kolmantena päivänä kävikin sitten niin, että Jullen kanssa heräsimme tavalliseen tapaan, pukeuduimme, syöpäsimme jotain pientä ja menimme lavalle virittelemään ja laittelemaan systeemit valmiiksi, kun älysin katsoa vasenta kättäni, ja säikähdin kyllä pahanpäiväisesti. Käsi oli turvonnut lähes kaksinkertaiseksi ranteesta rystysiin saakka. Ihan tosi, verisuonia tai jänteitä ei näkynyt eikä tuntunut, pariin päivään. Tottakai paatin ainoan terveydenhoitajan vastaanotto oli avoinna vain silloin kun me olimme vetämässä päiväsettejä. Ekan setin jälkeen juostiin sitten Sannan kanssa vartin väliajalla hakemaan apua. Eipä ollut kuulemma ennen moista nähnyt, eikä osannut oikein mitään siihen sanoakaan. Kehotti jumppailemaan sormia jotta nesteet lähtis liikkeelle ja anto jotain geeliä. Kumma kyllä ranne ei ollut ollenkaan kipeä eikä mitään, ja parin päivän sisällä turvotus laski. Ihime homma, mutta kyllä siinä kerkesi säikähtää.
Päiväsettien toimivuus vaihteli päivittäin, kuten edellä jo tuli mainittua. Toisina päivinä porukka oli paremmin messissä, toisina taas vähän huonommin. Kyllä siinä saa melkoista itsetutkiskelua tehdä ja kaivaa jonku uuden ihmisen sisimmästään kun porukka vaan tuijottaa paikoillaan istuen, oletettavasti rapulassa käsi poskella ja itte yrität hymyillä ko viimistä päivää soittaen jotain Like a Virgin:ia.. Pakko sitä oli välillä soittaa jotain rauhallisempaakin, kuka jaksaa vetää kolme settiä täyttä rähinää? Eikä siinä päivisin ole edes mitään mieltä. Tilanteen mukaan on pakko mennä, ja yrittää vetää setit sekunnilleen 45-minuuttisiksi, mikä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Kyllä sitä todellakin tuntee tekevänsä työtä jolla on tarkoitus, kun edellisen illan juhlinnasta edelleen väkevässä laitamyötäisessä oleva sankari huutelee biisien välissä että ”PASKAA!!”. Tai kun neli-viisikymppinen herrasmies puvussaan juomalasi kädessä asettuu instrumentin korkeuksille 20 cm:n päähän asemiin ja vahtaa silmäänsä räpäyttämättä joka ikistä liikettä minkä sormillasi teet, ja yrittää huomautella biisien välissä kovaäänisesti ”Unohdit käännöksen!! Aika mielenkiintoinen komppi, tais kääntyä!! Oottako te kaikki varmasti samassa vireessä hä??” Hellyyttävää. Eipä noihin päväsetteihin voi kun huumorilla suhtautua. Toiset pyytää paranoidia, toiset mambaa. Minkäs teet, kaikkia ei voi miellyttää. Ei me olla jukeboksi, mutta parhaamme yritetään ja totta kai saa tulla toiveita aina esittämään tällaisilla keikoilla. Kaikesta huolimatta palaute oli todella positiivista ja tanssilattialla vilskettä. Oli ilahduttavaa kuulla, kuinka eräskin hieman jo ikääntyneempi pariskunta oli nauttinut erityisesti jokaisesta rokkikappaleesta.
Lämmöllä tulemme muistamaan torstain päiväsettejä, jotka menivät yleisesti ottaen todella hyvin ja vieläpä päättyivät järjettömään spektaakkeliin, josta jäi hyvä fiilis pitkäksi aikaa. Ystävämme Miksu Konttinen oli lentäjäkamujensa kanssa laivailemassa tuona päivänä ja heidän oli määrä jäädä Turkuun laivan saapuessa satamaan. Sitä ennen Miksu ehti lavalle kanssamme vetämään viimeisen biisin, Levottoman Tuhkimon, tuon muusikkojen, baarityöntekijöiden ja hyvän musiikin ystävien kirosanan. Kipaleella oli kuitenkin aavisteltava vaikutus, ja paikka meni ihan sekaisin. Tanssilattia täyttyi äärimmilleen ja joka ikinen nuori ja vanha hyppi tasajalkaa musiikin tahtiin ja lauloi niin lujaa, että soitto alkoi hukkua metakkaan. Kertakaikkisen huikeaa.
Tapoimme aikaa pääasiassa nukkumalla, lorvimalla messissä, maistellen tapaksia, shoppaillen ja katsellen kollegoidemme settejä joko hyttimme tvstä tai paikan päältä. Legendaarisimpia hetkiä koettiin jälleen samoilla silmillä aamupaloilla. Väsymys ja huonot basistivitsit, mikä lyömätön yhdistelmä. Muiden työntekijöiden toivotellessa huomenia me toivottelimme vielä öitä.
Iltasetit menivät aina suurin piirtein samalla kaavalla, hyvät bileet joka ilta. Huikeinta oli ilta, jolloin laiva oli täynnä suomalaisia armeijasta juuri päässeitä nuoria miehiä ja naisia, kiitos teille. Meno jatkui kokonaisten kolmen tunnin ajan mielettömänä ja meidän omatkin biisit otettiin hyvin vastaan. Välillä monitorit olivat todellakin yhtä tyhjän kanssa, sillä yleisö huusi niin lujaa, ettei mistään kuullut enää mitään ja Veskun oli pakko hinata etupäästäkin liukuja yhä ylemmäs illan edetessä. Tuolloin yks tyyppi teki yleisösukelluksen eli diven, eli kellui yleisömeren päällä hyvän aikaa. Toivoisin, että muistaisin minkä biisin aikana se sattui.
Henkkojen ja Kenguruiden jättäessä torstaina laivan tilalle saatiin Jyväskyläläinen rokkibilebändi Sputnik. Sputnikkien setit olivat rokkaavia, letkeitä ja toimivia, ACDC:t suosikkeina totta kai, ja sitä paitsi olivat vielä todella mukavia ja hauskoja heppuja joiden kanssa oli helppo tulla toimeen. Myös heidän keikkojaan suosittelemme katsastamaan mikäli joskus tilaisuus siihen tulee.
Jatkuu!
Ensimmäisten keikkojen aikana veri lensi; oikean käteni etusormi halkesi ja kuvitti kitaran lähes sumumaisen hienolla verisuihkulla. Siinä meni kitara upouusine kielineen pesuun. Ei näytä kuvissa läheskään yhtä siistiltä mitä sillon livenä. Kolmantena päivänä kävikin sitten niin, että Jullen kanssa heräsimme tavalliseen tapaan, pukeuduimme, syöpäsimme jotain pientä ja menimme lavalle virittelemään ja laittelemaan systeemit valmiiksi, kun älysin katsoa vasenta kättäni, ja säikähdin kyllä pahanpäiväisesti. Käsi oli turvonnut lähes kaksinkertaiseksi ranteesta rystysiin saakka. Ihan tosi, verisuonia tai jänteitä ei näkynyt eikä tuntunut, pariin päivään. Tottakai paatin ainoan terveydenhoitajan vastaanotto oli avoinna vain silloin kun me olimme vetämässä päiväsettejä. Ekan setin jälkeen juostiin sitten Sannan kanssa vartin väliajalla hakemaan apua. Eipä ollut kuulemma ennen moista nähnyt, eikä osannut oikein mitään siihen sanoakaan. Kehotti jumppailemaan sormia jotta nesteet lähtis liikkeelle ja anto jotain geeliä. Kumma kyllä ranne ei ollut ollenkaan kipeä eikä mitään, ja parin päivän sisällä turvotus laski. Ihime homma, mutta kyllä siinä kerkesi säikähtää.
Päiväsettien toimivuus vaihteli päivittäin, kuten edellä jo tuli mainittua. Toisina päivinä porukka oli paremmin messissä, toisina taas vähän huonommin. Kyllä siinä saa melkoista itsetutkiskelua tehdä ja kaivaa jonku uuden ihmisen sisimmästään kun porukka vaan tuijottaa paikoillaan istuen, oletettavasti rapulassa käsi poskella ja itte yrität hymyillä ko viimistä päivää soittaen jotain Like a Virgin:ia.. Pakko sitä oli välillä soittaa jotain rauhallisempaakin, kuka jaksaa vetää kolme settiä täyttä rähinää? Eikä siinä päivisin ole edes mitään mieltä. Tilanteen mukaan on pakko mennä, ja yrittää vetää setit sekunnilleen 45-minuuttisiksi, mikä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Kyllä sitä todellakin tuntee tekevänsä työtä jolla on tarkoitus, kun edellisen illan juhlinnasta edelleen väkevässä laitamyötäisessä oleva sankari huutelee biisien välissä että ”PASKAA!!”. Tai kun neli-viisikymppinen herrasmies puvussaan juomalasi kädessä asettuu instrumentin korkeuksille 20 cm:n päähän asemiin ja vahtaa silmäänsä räpäyttämättä joka ikistä liikettä minkä sormillasi teet, ja yrittää huomautella biisien välissä kovaäänisesti ”Unohdit käännöksen!! Aika mielenkiintoinen komppi, tais kääntyä!! Oottako te kaikki varmasti samassa vireessä hä??” Hellyyttävää. Eipä noihin päväsetteihin voi kun huumorilla suhtautua. Toiset pyytää paranoidia, toiset mambaa. Minkäs teet, kaikkia ei voi miellyttää. Ei me olla jukeboksi, mutta parhaamme yritetään ja totta kai saa tulla toiveita aina esittämään tällaisilla keikoilla. Kaikesta huolimatta palaute oli todella positiivista ja tanssilattialla vilskettä. Oli ilahduttavaa kuulla, kuinka eräskin hieman jo ikääntyneempi pariskunta oli nauttinut erityisesti jokaisesta rokkikappaleesta.
Lämmöllä tulemme muistamaan torstain päiväsettejä, jotka menivät yleisesti ottaen todella hyvin ja vieläpä päättyivät järjettömään spektaakkeliin, josta jäi hyvä fiilis pitkäksi aikaa. Ystävämme Miksu Konttinen oli lentäjäkamujensa kanssa laivailemassa tuona päivänä ja heidän oli määrä jäädä Turkuun laivan saapuessa satamaan. Sitä ennen Miksu ehti lavalle kanssamme vetämään viimeisen biisin, Levottoman Tuhkimon, tuon muusikkojen, baarityöntekijöiden ja hyvän musiikin ystävien kirosanan. Kipaleella oli kuitenkin aavisteltava vaikutus, ja paikka meni ihan sekaisin. Tanssilattia täyttyi äärimmilleen ja joka ikinen nuori ja vanha hyppi tasajalkaa musiikin tahtiin ja lauloi niin lujaa, että soitto alkoi hukkua metakkaan. Kertakaikkisen huikeaa.
Tapoimme aikaa pääasiassa nukkumalla, lorvimalla messissä, maistellen tapaksia, shoppaillen ja katsellen kollegoidemme settejä joko hyttimme tvstä tai paikan päältä. Legendaarisimpia hetkiä koettiin jälleen samoilla silmillä aamupaloilla. Väsymys ja huonot basistivitsit, mikä lyömätön yhdistelmä. Muiden työntekijöiden toivotellessa huomenia me toivottelimme vielä öitä.
Iltasetit menivät aina suurin piirtein samalla kaavalla, hyvät bileet joka ilta. Huikeinta oli ilta, jolloin laiva oli täynnä suomalaisia armeijasta juuri päässeitä nuoria miehiä ja naisia, kiitos teille. Meno jatkui kokonaisten kolmen tunnin ajan mielettömänä ja meidän omatkin biisit otettiin hyvin vastaan. Välillä monitorit olivat todellakin yhtä tyhjän kanssa, sillä yleisö huusi niin lujaa, ettei mistään kuullut enää mitään ja Veskun oli pakko hinata etupäästäkin liukuja yhä ylemmäs illan edetessä. Tuolloin yks tyyppi teki yleisösukelluksen eli diven, eli kellui yleisömeren päällä hyvän aikaa. Toivoisin, että muistaisin minkä biisin aikana se sattui.
Henkkojen ja Kenguruiden jättäessä torstaina laivan tilalle saatiin Jyväskyläläinen rokkibilebändi Sputnik. Sputnikkien setit olivat rokkaavia, letkeitä ja toimivia, ACDC:t suosikkeina totta kai, ja sitä paitsi olivat vielä todella mukavia ja hauskoja heppuja joiden kanssa oli helppo tulla toimeen. Myös heidän keikkojaan suosittelemme katsastamaan mikäli joskus tilaisuus siihen tulee.
Jatkuu!
SEVEN DAYS OF PARTY ALL DAY&NIGHT LONG
Part I; Code Of The Road
Joulukinkuista, pipareista ja vuodenvaihteesta täpärästi selvittyämme olikin jo aika lähteä laivailemaan. Tätä oltiin odotettu. Lauantaina 2.1. starttasimme fiattimme koti-Torniosta. Ihme oli että auton omistaja ylipäätään luovutti auton meille; kuski ei osannut ajaa edes auton avainta. Peruuttaminenkin, joka aktiviteettina on näin sovinistisesti sanottuna varsinkin tunnetusti naishenkilöille jännää, oli tavallistakin jännempää kun edellisestä ajokerrasta oli päässyt vierähtämään jo tovi. Muistaakseeni sen enemmiltä kommelluksilta vältyttiin ja matkaan päästiin yhtenä kappaleena. Kemistä käytiin hakemassa tiski ja kaukokaapeli. Joksua ei valitettavasti oltu vielä siihen mennessä tavoitettu parin päivän yrityksistä huolimatta, joten näillä mentiin ja varpaat ristiin, ettei enempiä kamoja tarvittais. Ouluun päästyämme reeniksen tyhjennyksen tiimellyksessä onnistuimme hukkaamaan yhen peiton, josta olisi kotimatkalla ollut yllättävän paljon iloa… Tähänkin päivään mennessä huovan kohtalo on edelleen hämärän peitossa. Käsittämätön katoamistemppu. Onneksi ei ollut sen tärkeämpää tavaraa.
Backlinen levätessä vähemmän tukevasti peräkärryssä hoksattiin, ettei kellään ole liinoja mukana. Elikkä tavara alkaa liirata ja aiheuttaa vaaratilanteita jossei sole kunnolla köytetty kiinni, varsinkin kun oli niin vähän kamaa mukana ja valtava kärry. Huomattiimpa myös, että bändin munalukko on niin ikään teillä tietämättömillä. Eikun shoppailemaan marketteihin ja huoltoasemille. Noihin aikoihin oli jo Joksukin herännyt, ja selvisi, että meiltä tällä hetkellä uupui monitorit, mikit, mikkiständit yms pikkusälää. Mikä ihmeen varjelus oli matkassa mukana, mutta Mika, jolta kamppeet ovat yleensä vuokrassa, oli juurikin lähdössä Ouluun, ja lupasi tuua tarvittavat läheiselle huoltsikalle. Aikataulu kusi rutkasti, mikä on kylläkin muodostunut jo vakioksi, mutta onneksi marginaalivaraa oli päivän verran. Lähtöhän olisi vasta sunnuntai-iltana Turusta. Iso kiitos Mikalle, pelastit!
Matka kohti Poria taittui nopeasti hyisten talvisten maisemien ja paikoin massiivisten jouluvalojen vilistessä ohi. Edessä oli mukavaa; siellä toimi lämmitys ja kolme mahtui helposti istumaan. Takana matkustamossa lämpötila taas oli melkein sama kuin ulkona. Ilta pimeni nopeasti, ja bensamittari alkoi näyttää punaista. Bensakortin viimeisimpiä käänteitä selvitellessä kävi ilmi, että se on Sannalla Helsingissä. Säätää säätää. Jullen kämpille päästyämme taidettiin simahtaa aika lahjakkaasti. Edelleen tukilasta kädessä minua kyllä jännitti, kuin käsi tulisi kestämään viikon rääkin, neljä settiä päivässä. Kärsin koko viime syksyn jännetupentulehduksesta, ja niin pitkä tauko tuntui jo soittotatsissakin. Sunnuntai-aamuna päästiin tutustumaan Porin konsan Valimoon ja pidettiin pikaiset reenit ilman Hepsaa. Ei tuntunut hyvältä kädessä. Sählättiin, syötiin ja ajeltiin nelisenkymmentä kilsaa Turkuun.
Terminaalikäytännöt olivat tuttuja, ja roudaus sujui sutjakkaasti. Ruuhkaa hisseillä, niin kuin aina. Molemmat bändit vaihtuivat lavoilla, joten stagella kävi melkoinen kuhina. Kasattiin ja kytkettiin omat kamppeet, Joksun juna oli myöhässä. Hänen viimein ehtiessä laivaan kaikki olikin suurilta osin jo valmiina. Tsekin jälkeen oli vuorossa eräs laivakeikkailun parhaimmista puolista; syöminen. Messin ruoat, ah. Montaa kertaa ei kyllä tullut lämmintä ruokaa nautittua, koskapa lounas tarjoiltiin tavallisesti siihen aikaan, kun me oltiin normikeikkarytmin mukaisesti vielä nukkumassa, ja päivällinen silloin, kun oltiin vetämässä päiväsettiä/settejä. Hyvin tuli siitä huolimatta tälläkin reissulla syötyä. Mie ja Julle oltiin ysikannella, muut bunkkasivat kuutosessa. Ensimmäisten päivien aikataulu oli semmoinen että Henkka ja Kulkurit, tanssimusiikkiorkesteri, aloitti päivällä soittamisen jo yhden jälkeen. Meidän tuli viideltä vetää kolme settiä. Sanomattakin on ehkä selvää, että rokkibilesettien uppoaminen tuohon aikaan päivästä, jolloin ihmiset ovat selvin päin ja kuuntelijakuntakin muodostuu pääasiassa lapsiperheistä ja iäkkäämmästä väestöstä, vaihteli suuresti. (Tästä myöhemmin lisää osassa II.) Illalla Henkat soittelivat muutaman setin, sitten klo 00 soitimme taas yhden rokkisetin, jonka jälkeen jatkui tanssimusiikki ja rehellinen humppa. Tyhmempikin tajuaa, että yleisö bändien ohella oli täysin kujilla tällaisesta soittojärjestyksestä. Otimmekin pian yhteyttä päättäjiin, mutta aikatauluja tai soittojärjestystä ei voinut valitettavasti muuttaa. Näin mentiin torstaihin saakka, jonka jälkeen setit vaihtoivat paikkaa; aamulla eikun niin siis päivällä, yksi setti ja illalla kolme. Varsinaisten orkesterien lisäksi menossa oli mukana myös huikea Kengurumeiniki.
Jatkuu!
Joulukinkuista, pipareista ja vuodenvaihteesta täpärästi selvittyämme olikin jo aika lähteä laivailemaan. Tätä oltiin odotettu. Lauantaina 2.1. starttasimme fiattimme koti-Torniosta. Ihme oli että auton omistaja ylipäätään luovutti auton meille; kuski ei osannut ajaa edes auton avainta. Peruuttaminenkin, joka aktiviteettina on näin sovinistisesti sanottuna varsinkin tunnetusti naishenkilöille jännää, oli tavallistakin jännempää kun edellisestä ajokerrasta oli päässyt vierähtämään jo tovi. Muistaakseeni sen enemmiltä kommelluksilta vältyttiin ja matkaan päästiin yhtenä kappaleena. Kemistä käytiin hakemassa tiski ja kaukokaapeli. Joksua ei valitettavasti oltu vielä siihen mennessä tavoitettu parin päivän yrityksistä huolimatta, joten näillä mentiin ja varpaat ristiin, ettei enempiä kamoja tarvittais. Ouluun päästyämme reeniksen tyhjennyksen tiimellyksessä onnistuimme hukkaamaan yhen peiton, josta olisi kotimatkalla ollut yllättävän paljon iloa… Tähänkin päivään mennessä huovan kohtalo on edelleen hämärän peitossa. Käsittämätön katoamistemppu. Onneksi ei ollut sen tärkeämpää tavaraa.
Backlinen levätessä vähemmän tukevasti peräkärryssä hoksattiin, ettei kellään ole liinoja mukana. Elikkä tavara alkaa liirata ja aiheuttaa vaaratilanteita jossei sole kunnolla köytetty kiinni, varsinkin kun oli niin vähän kamaa mukana ja valtava kärry. Huomattiimpa myös, että bändin munalukko on niin ikään teillä tietämättömillä. Eikun shoppailemaan marketteihin ja huoltoasemille. Noihin aikoihin oli jo Joksukin herännyt, ja selvisi, että meiltä tällä hetkellä uupui monitorit, mikit, mikkiständit yms pikkusälää. Mikä ihmeen varjelus oli matkassa mukana, mutta Mika, jolta kamppeet ovat yleensä vuokrassa, oli juurikin lähdössä Ouluun, ja lupasi tuua tarvittavat läheiselle huoltsikalle. Aikataulu kusi rutkasti, mikä on kylläkin muodostunut jo vakioksi, mutta onneksi marginaalivaraa oli päivän verran. Lähtöhän olisi vasta sunnuntai-iltana Turusta. Iso kiitos Mikalle, pelastit!
Matka kohti Poria taittui nopeasti hyisten talvisten maisemien ja paikoin massiivisten jouluvalojen vilistessä ohi. Edessä oli mukavaa; siellä toimi lämmitys ja kolme mahtui helposti istumaan. Takana matkustamossa lämpötila taas oli melkein sama kuin ulkona. Ilta pimeni nopeasti, ja bensamittari alkoi näyttää punaista. Bensakortin viimeisimpiä käänteitä selvitellessä kävi ilmi, että se on Sannalla Helsingissä. Säätää säätää. Jullen kämpille päästyämme taidettiin simahtaa aika lahjakkaasti. Edelleen tukilasta kädessä minua kyllä jännitti, kuin käsi tulisi kestämään viikon rääkin, neljä settiä päivässä. Kärsin koko viime syksyn jännetupentulehduksesta, ja niin pitkä tauko tuntui jo soittotatsissakin. Sunnuntai-aamuna päästiin tutustumaan Porin konsan Valimoon ja pidettiin pikaiset reenit ilman Hepsaa. Ei tuntunut hyvältä kädessä. Sählättiin, syötiin ja ajeltiin nelisenkymmentä kilsaa Turkuun.
Terminaalikäytännöt olivat tuttuja, ja roudaus sujui sutjakkaasti. Ruuhkaa hisseillä, niin kuin aina. Molemmat bändit vaihtuivat lavoilla, joten stagella kävi melkoinen kuhina. Kasattiin ja kytkettiin omat kamppeet, Joksun juna oli myöhässä. Hänen viimein ehtiessä laivaan kaikki olikin suurilta osin jo valmiina. Tsekin jälkeen oli vuorossa eräs laivakeikkailun parhaimmista puolista; syöminen. Messin ruoat, ah. Montaa kertaa ei kyllä tullut lämmintä ruokaa nautittua, koskapa lounas tarjoiltiin tavallisesti siihen aikaan, kun me oltiin normikeikkarytmin mukaisesti vielä nukkumassa, ja päivällinen silloin, kun oltiin vetämässä päiväsettiä/settejä. Hyvin tuli siitä huolimatta tälläkin reissulla syötyä. Mie ja Julle oltiin ysikannella, muut bunkkasivat kuutosessa. Ensimmäisten päivien aikataulu oli semmoinen että Henkka ja Kulkurit, tanssimusiikkiorkesteri, aloitti päivällä soittamisen jo yhden jälkeen. Meidän tuli viideltä vetää kolme settiä. Sanomattakin on ehkä selvää, että rokkibilesettien uppoaminen tuohon aikaan päivästä, jolloin ihmiset ovat selvin päin ja kuuntelijakuntakin muodostuu pääasiassa lapsiperheistä ja iäkkäämmästä väestöstä, vaihteli suuresti. (Tästä myöhemmin lisää osassa II.) Illalla Henkat soittelivat muutaman setin, sitten klo 00 soitimme taas yhden rokkisetin, jonka jälkeen jatkui tanssimusiikki ja rehellinen humppa. Tyhmempikin tajuaa, että yleisö bändien ohella oli täysin kujilla tällaisesta soittojärjestyksestä. Otimmekin pian yhteyttä päättäjiin, mutta aikatauluja tai soittojärjestystä ei voinut valitettavasti muuttaa. Näin mentiin torstaihin saakka, jonka jälkeen setit vaihtoivat paikkaa; aamulla eikun niin siis päivällä, yksi setti ja illalla kolme. Varsinaisten orkesterien lisäksi menossa oli mukana myös huikea Kengurumeiniki.
Jatkuu!
Subscribe to:
Posts (Atom)
