HOW MANY MUSICIANS DOES IT TAKE

Pari päivää on nyt menny tässä uutista sulatellessa. Rankka loma oli muutenki, erinäisistä syistä johtuen. Tuntuu välillä tosi pöhelöltä surra sellaista ihmistä, ketä ei ees oikeasti tuntenu. Mutta toisaalta, eipä kukkaan voi tulla sannoon ettei mulla olis siihen oikeutta. Viimesten kahen-kolmen vuoden ajan se bändi on ollu joka ikinen päivä osa mun elämää tavalla tai toisella. Konsan aiheuttamasta "en-vain-osaa-myyn-kitarat" -vitutuksesta selvisin aina ja tulen selviämään niitten tyyppien ansiosta, ja muistaa taas että miksi soittaa ylipäätään. Tuntuu ettei kukkaan oikein voi tajuta kuin paljon ne mulle merkkaa, kuin sekopäiseltä se sitte kuulostaaki. Ne asetti mulle paljon tavoitteita ja unelmia, joista osa on saavutettu, ja siihen ne on ollu aina osallisena. Siksi tuntu musertavalta kuulla, että Jimmy Sullivan, The Rev, Avenged Sevenfoldin rumpali on kuollu. Jossain oli epäilyjä siitä, että yliannostukseen, mutta poliisin tutkimusten mukaan kuolinsyy oli luonnollinen. Jimmy oli jokatapauksessa löydetty kotoaan 28.12. Ihan liian nuorena, 28 -vuotiaana. Näin viime yönä aivan ihanaa painajaista. Matt oli mun ikiomassa kaksiossa keikkamajoituksessa koska festareitten takia hotellit oli ihan täynnä ja voi ku olin täpinöissä. Sain vippipassin että pääsisin tapaamaan muutki tyypit myöhemmin mutta missasin ite keikan jota olin oottanu vuosia.. Nyt en saa nähä sitä enää koskaan.


Rest in peace

James Owen Sullivan
Jimmy, The Reverend Tholomew Plague
10.2.1981 – 28.12.2009









Cry alone, I've gone away
No more nights, no more pain
I've gone alone, took all my strength
But I've made the change,
I won't see you tonight















So far away, I'm gone.
Please don't follow me tonight
And while I'm gone everything will be alright















No more breath inside
Essence left my heart tonight
No more breath inside
Essence left my heart tonight














Jimmy, you will be remembered.

VENGEANCE UNIVERSITY

Selvisin kuin selvisinkin tästä viikosta, vaikka pieni epäilys oli ettei niin ehkä kävisi. Väsyttää semisti ja ikävä anssia. Sain isältä uuden puhelimen, vihdoin \o/ tainno, uuden ja uuden, isän vanhan mutta kumminki. Siitä näkee jopa lukea tekstiviestit ja kaikki näppäimet on paikoillaan! wuhuu, helemikuussa keikkapalkoilla voinki sitte shoppailla niitten suunniteltujen puhelinrahojen eestä ;) jospa sitä vihdoinki hankkis sen backyard babiesin kauan himoitsemani hupparin ja pipon omnom.

Meenpäs tästä lakkaan kynsiä ja juomaan glögiä. Aamula aikasten (no ainaki kympiltä) ylös ja jouluasioille. Ihanaa ko ovat jääneet näin myöhässeen, saattaapi olla muutama muuki kaupoilla huomen.. Mutta saanpas ostaa itellekki lahajoja muahhahhaa.


..Otherwise feeling synyster vengeance. Revenge, REVENGE!!

SICK AND TIRED

..of being sick and tired. Huokaus. Viiminen päivä tenttiviikolla, yks takana ja kaksi edessä. Koulun jälkeen asioille ja osteleen itelle joululahjoja :D Illalla mahollisesti jannen ja pirtan kans ulos tenttiviikon loppumisen ja loman alakamisen kunniaksi pitkästä aikaa jee.

Saatiin IIRIKSELLE uusia biisejä, kuuntelin niitä eilen ja voi että ko oon kikseissä. Sovituksista tuli mieleen jonna's problem, mötley crüe ja escape the fate, oijoijoijoijoi...<3<3 (toisaalta niistä ny toistaiseksi puuttu foni ja kb.) En malta oottaa että päästään yhessä soittaan! En malta oottaa että saan ite taas soittaa! :( Tyyli alkaa seljetä mitä voitais olla ja vetää. Tästä se lähtee.

PUT THAT SMILE BACK ON MY FACE AND MIX IT STRONG MY FRIEND.

you say you're getting close to a last chance of suicide
tearing at your throat you won't let it die
left me here for all these days and ripped apart my pride

take my place and look inside i'm trying to find a place
to hide, hide
lost my faith but don't you cry
i got a hole inside and it's ten miles wide

living on the coast cocktails and telling lies
gotta f**king curse that's coming to life
you left me here for all these days and ripped apart my pride

take my place and look inside i'm trying to find a place
to hide hide
lost my faith but don't you cry
i got a hole inside and its ten miles wide

it's not to late i'm close behind i've gotta get inside your mind mind
lost my faith but don't you cry
i got a hole inside and its ten miles wide

take me on i'm feeling in the mood for something dangerous i've found myself again
take me on i'm feeling in the mood for something dangerous i've found myself again

take my place and look inside i'm trying to find a place
to hide hide
lost my faith but don't you cry
i got a hole inside and its ten miles wide

well i lost myself and looked inside it branded me for life
i can't help myself it's mine to hide

i got a hole inside
it's feeling ten miles wide


Doc, I'm dyin', I'm feeling compromised
and so dehumanized
I lost my final fight to disease, I feel that this is where it ends
I need that shot to enter my vein
My Brompton Cocktail blend

’Cause I can't feel my face
I won't struggle long
In a world so cold
In a world so wrong

I'm not running away, been fighting this so long
Such a price that we pay, we gotta be so strong

And I...
I'm tired, induced euphoria
to help me move along
I wanna meet my maker in peace, I want to feel alive again
So put that smile back on my face and mix it strong my friend.

’Cause I can't feel my face
I won't struggle long
In a world so cold
In a world so wrong

I'm not running away, been fighting this so long
Such a price that we pay, we gotta be so strong
And I take my life tonight ’cause I have the right to die how I wanna
and leave how I arrived, so alive

I believe my sins have been forgiven
and I believe my choice will save me from this life
please don't question why
my sins have been forgotten
I believe I'll find peace in afterlife
please don't question why
I left this way

’Cause I can't feel my face
I won't struggle long
In a world so cold
In a world so wrong

I'm not running away, been fighting this so long
Such a price that we pay, we gotta be so strong
And I take my life tonight ’cause I have the right to die how I wanna
and leave how I arrived, so alive.

ALL EXCESS

Eli yhdet huippuluokan pikkujoulut ja pizzaa & kalijaa lainareeniksellä 19.-20.11.2009

Helsingin päähän suuntauva keikkareissu alkoi varsin sekalaisissa merkeissä toisaalta ihanasti arkisen aherruksen keskeyttäen jo keskiviikkona. Koulun jälkeen venttailin Kuopion keskustassa semmoiset 3h junnaa, sillä kämppäni sijaittee niin kaukana keskustasta ettei ollu varsinaisesti järkeä lähteä ramppaamaan väliä siinä muutaman hullun tunnin aikana. Tai niinhän minä luulin. Vippiauton karkea arvioitu saapumisaika Jyväskylään oli Oulusta päin laskettaessa noin iltakahdeksan, joten tähtäsin sinne silleen, että aattelin venailevani jonku puol tuntia-45min korkeintaan. Väärin. Odottelin ensin asemalla, sitten läheisellä huoltsikalla yhteensä 4 tuntia. Eli päivän saldo oli semmoiset seittemisen tuntia, mikä ei yllätys sinänsä ollut mikään yllätys, sillä näissä hommissa vain yksi asia on varmaa; hommat kusee, ne on kussu ennenkin ja tulee jatkossakin aina kusemaan. Ainoa variaabeli yhtälössä on se, että missä kohtaa hommat kusee. Ja nyt kävi näin, älkää kysykö miksi. Käytin käsillä olevan ajan hyväksi ja sain purettua aggressioita lyriikoihin, joihin oon itte aika tyytyväinen. Sanoma ainakin pitäisi tulla selväksi. Eikä todellakaan mitään rakkauslässynlässyn. Näinollen sain melkein erään oman biisini valmiiksi, josta on nyt jonku aikaa uupunu laulumelodia ja sanat. Ennää puuttuu pikkuviilauksia. Tiedossa on asenneriffejä DAD-virreestä, hyvät sanat, hittikertsi ja muutama 7/4 -tahti. Mutta vain muutama.

Mutta, kuten edellä kävi jo ilimi, minun mielialani ei aluksi ollut mitenkään maailman paras, mutta kyllä sitä siitä sitten piristyi. Ei tän porukan kans pysty kauaa murjottaa. Tampereelta poimittiin Julpertsson ja uusi miksaajatuttavuus Eericci kyytiin. Tampereen kiertoajelun jälkeen (kiitti julle<3) kokka kohti tsadia, ja perillehän päästiin siinä aamukolomen maissa. Iso kiitos Paavolle, joka lainasi kämppäänsä meille yösijaksi muutamaksi yöksi! Toivottavasti viini maistui! :)

Muutaman paremmin ja huonommin nukutun tunnin jälkeen heräiltiin ja kipiteltiin asioille ympäri kaupunkia. Mieleen jäi, tai siis tarkalleen ottaen ei jäänyt, eräs puhelu, johon kyllä muistan vastanneeni aamuyhdeksän maissa, mutta josta en muistanut jälkeenpäin sanaakaan. Onneksi muut tytöt oli heränny ja kuuli koko puhelun ja kertasi mulle myöhemmin miten asia meni :DD Mahtavaa, mun ei tartte periaatteesa olla ees hereillä nykyään kun vastaan puhelimeen, kunhan on jokunen IIRIS vieressä kuuntelemassa hahaa. Roudailut ja tsekit oli määrä alottaa kolomen maissa, koskapa soitto oli määrä alkaa jo ysin paikkeilla. Keikkapaikka oli siis ennakkotiedoista poiketen uusimmassa Cosmossakin eliitti- ja vip-baariksi tituleerattu Tiger, joka sijaitsi Kampin ostoskeskuksen kattokerroksessa. Päheä paikka ja järettömän tyylikäs oli kyllä kieltämättä. Varsinaista soittolavaa ei ollut, vaan kamat kasattin tanssilattialle jättäen tilaa myös yleisölle. Lasiseinistä ja vähäisestä dempistä huolimatta tila oli akustiikaltaan ihan ok, ja vaikka vahvistinten sijoittelussa oli hiukan ongelmia Eericci hoiti homman kotiin. Itte setti oli suhteellisen pikainen rykäisy, ehdittiin soittaa vain pikkaisen päälle puolituntinen eikä ehtinyt tulla edes kunnolla hiki. Tarkoitus oli soittaa railakka rokkisetti, jollaiset yleensä pikkujouluissa toimivat, mutta aikainen ajankohta, tila ja yleisö piti ottaa huomioon ja settiä vaihdettiin lennosta. Madonna ja ABBA tuntuivat toimivan varttuneelle naisyleisölle, ja tanssijalka vipatti. Joskus on niitä keikkoja, että saa riehua ja rämistellä niin paljon kuin sielu sietää, ja joskus sitten on taas näitä, joissa otetaan vähän iisimmin. Kamojen purkamiseen ja pois kantamiseen oli varattu 25min, sillä sitten baarin ovet aukesivat muulle asiakaskunnalle. Meillä meni kamojen kantamiseen, kasaamiseen ja tsekkiin kolme tuntia, joten lienee sanomattakin selvää että 25 min oli aika paha aikataulu, mutta selvittiin.

Yhdentoista maissa, kun kamat oli saatu pakattua autoon saakka, lähdettiin viemään sitä satamaan parkkipaikalle, jonne meillä oli jo parkkiaikaa maksettunakin. Katseltiin siellä sitten ja etsittiin tarpeeksi pitkää/leveää paikkaa mihin saataisiin tuo massiivinen synkeänviolettimusta Vippi tungettua yöksi. Lopulta paikka löytyi; viimeinen pitkälle autolle tarkoitettu. Ja eiköhän juuri siihen ruutuun ala juuri nokan edestä kurvaamaan törkeästi joku naiskuski volvollaan. Satu yritti puhua naisihmiselle järkeä päähän, ja pyysi tätä ajamaan tavallisille autoille tarkoitettuihin paikkoihin, joita vielä riitti. Tarjoutui jopa auttamaan parkkeerauksessa. Vielä mitä, blondi oli niin hemmetin blondi, että vetosi siihen, että "kun hän on niin huono parkkeeraamaan". Ja vei viimeisen ison parkkiruudun. Sillä hetkellä tuli kyllä lähetettyä niin synkkiä ajatuksia ja kirottua niin raskaasti että merimiehetkin kalpenisivat, väsyneenä ja Helsingin parkkeeraustilanteeseen jo muutenkin turhautuneena, harkitsin jo vakavasti kenkäni upottamista kys. volvon kylkeen BIG TIME.

Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin tungettua tyylillä Vippi tavalliseen parkkiruutuun (eli vietiin 2 vierekkäistä ruutua ja puolet jäi perästä vielä yli) Väsytti, halusi vain kaljalle. Vaatteiden vaihto ja Looseen yksille. Ei jaksettu koko yötä kukkua vaikka mukavaa olikin, vaan mentiin unille jo siinä kahden maissa. Aamulla ah, niin virkeinä lähestyttiin kaaraa kauhulla, mutta turhaan; joko armo oli käynyt parkkipirkkojen oikeudesta, tai sitte oli vielä niin aikaista ettei ne ollu kerenny käyä sitä vielä sakottaan. Itse veikkaan vahvasti jälkimmäistä. Homman nimihän oli reenit, ja määränpää Tikkurila, Snipe Driven dreenis, jota pojat kiltisti lainasivat meille päivän ajaksi. Mahtavaa, iso kiitos! Aika eri saundithan siellä oli vetää, Satu veti vaan nordilla ko ei jaksettu polandia kantaa, ja mie lainasin ikkunalaudan voxia. Köh, nojoo, oli se ihan jees vaikka bognerilla erityispaikka sydämessä onkin. Suhteellisen paljon saatiin aikaan, muunmuassa läjä stemmoja, joista en taida muistaa enää puoliakaan. Onneksi äänitettiin ne, että eivätköhän ne jossain tallessa oo. Tunteja siellä meni, ja reenit kruunasi lopuksi nautitut pizza ja olut, om nom.

Kotimatkasta ei tällä kertaa sen ihmeempiä, kuin että mie myöhästyin junasta. Ja sain oottaa siinä samalla jyväskylän huoltsikalla seuraavaa.

TWENTYSOMETHING

Justiinsa tulin lenkiltä, tässä kuivattelen ja kohta suihkuun. Huomenna synttäripäivälliselle ainaki Heinin ja Lauran kans memppariin ja myöhemmin Pirtan kans yksille(kolmiolääkekuuri loppu, jes!) Saas nähhä kuin budjetti vikisee loppuviikon, keikallekin pitäis päästä... Tottakai ne matkakulut saa sitte aikanaan takasin, mutta itte ne pittää ensin maksaa. Eniten tällä hetkellä huolettaa se, kun sitä lähetettä Kemmiin sairaalaan ei oo kuulunu, että jos se tulee sillai just sopivasti perjantaille, ja jos en ehdi junallakaan tuun-perästä-suoraan-keikalle -tyylillä, nii keikka pittää perua :S iso FAK. Kaikki jokka mut tuntee tietää, että se on vihoviiminen asia mihin suostun, keikan perumiseen siis. Henki ja elämä tuo mussiikki. Ennenki keikkailtu päät kainaloissa ja käet paskana, mutta nyt ei oo vaihtoehtoja. Turhahan sitä on tietty etukätteen surra, mutta voi sitä vitutuksen määrää jos niin käy. Veikkaan että läheiset saa melekosta tulitusta osakseen... Vaikkei saiskaan.

Kitaragasitusta havaittavissa, piiiitkästä aikaa. Oon ollu nii tyytyväinen instrumentteihini ettei oo sillai teheny ees mieli mitään uutta. Vastaku nytten. Jostain syystä tekee mieli uutta lespaulia, ja dottia! :o

Tatskaideat vireillä tittidii! Seuraava kohde tuntunee olevan vasen ranne. Ehkä. Sitä se Helsingissä ramppaaminen teettää. Viime viikonloppu oli huippu, Anssi tuli käymään<3 käytiin "surullisenkuuluisan" MHB9S1:n pikkujouluissakin, vesiselvinä ja hauskaa oli, pian uusiksi! :)
Kylläpäs kuulostaa pitkästä aikaa Avenged hyvältä! Saman tien mp3seen. Huominen vituttaa osittain, sillä joku järjen jättiläinen (Haapis..??) laitto sitte jokku fakin tutor-ajat silleen, että huomenna pitää mennä yksiksi puolen tunnin takia ko muuten olis vasta kaheksitoista. En tiiä onko tää ala tai koulu sittenkään mun juttu, mutta en just nyt keksiny muutakaan, vittu. Huomenna laitan yksiöhakemuksen vetämään jos ehdin, kello rientää eikä tästä soluasumisesta ainakkaan näin tuu yhtään mittään, joka ikinen päivä ärsyttää niin jumalattomasti. Noni, suihQ->

10 MILES WIDE

Viime viikon keikkareissu oli aika raskas, kun mulla on nyt ollu joku ihme mahaongelma, jonka takia oon ollu nyt about kuukauden ajan ihan tuhottoman väsyny, ja se tekkee kaikesta tekemisestä tosi raskasta. Hyvä jos jaksan yhtään mitään. Kaikenmaailman projektihommat mitä on koulusta urakalla pukannu ei oo kauheasti jaksanu napata, vaan onneksi osasta on jo selvitty, phew. Helsingin reissusta kerron tässä joskus lähiaikoina lisää, jahka jaksan siitäkin kirjottaa, kun sitä pittää kuitenki jonku verran miettiä ko se mennee suoraan meijän nettisivuillekin. Päällimmäisenä tässä siitä voisin mainita, että tuliaisena tuli tuotua mm. uudet ihanat kengät (sellaset kiiltävänmustat, vähän niin kuin koristossun malliset niitti-ihanuudet), mustavalkoruudullisen kauluspaidan<3 sekä jännetupintulehduksen :C

Maanantaina kävin sitte lääkärissä näitten kans ja sain kolmiolääkkeitä mahhaan ja jotain muka-ytyjä tulehduskipulääkkeitä ja lastan ranteeseen. Ja höpöhöpö, monena iltana on ollu ranne tuskaisena (ja hartiat niin liekeissä btw) että ei oo sen takia meinannu saaha unta. Kolmiolääkkeitten pahin sivuoire on ollu ehottomasti järjetön unetus. Ensimmäisenä päivänä ei väsyttäny sinänsä mitenkään epätavallisen paljon, ja kerkesin jo huokaista helepotuksesta että huh, onneksi ne ei mulle sillai vaikuta. Väärin. Oon nyt nukkunu melkein joka ikisellä tunnilla, eikä yksikään opettaja oo minua herättäny, kumma kyllä. Väsymys on niin mieletön että tiistaina nukahdin kahvilaan pää pöytää vasten. :D Pyörällä koulussa kulkiessani oon huomannu myös että koordinaatio ei myöskään oo ihan ennallaan.. Voihan se olla että se heittää siks ko väsyttää niin lujaa, mutta voipi se olla kyllä muutakin. Se nimittäin tuntuu välillä kävellessäkin, yks aamu meinasin kävellä jonku työmiehen päälle enkä itte ees tajunnu. :D Järkyttävää, alan harkita jo tuntien skippailua ko eihän siitä oo mitään hyötyä että tuun tänne, kuuntelen 10min tunnin alusta ja jatkan yöunia. En ees ymmärrä että mistä tätä unta oikein riittää; eilen ko pääsin kämpille, nukuin 3,5h jonka jälkeen heräsin hetkeksi, pesin naaman ja takasin nukkumaan. Ja perus pommiin nukkumiset ja miljoonat torkut -aamu. :D Kyllä, näin käytän koulun työväliveohjelmistokurssia hyväksi. Wordin ja excelin käyttöä, ankeaa. Eipähän tartte kirjottaa käsin mitään, käsiala on tällä hetkellä niin kaunista ja käyttää nii nopeaa ko jouvun kirjottaan väärällä käellä. :D Ois siisti jos oppis kirjottaan kunnolla vihdoin oikeallakin kädellä, ko se taululle kirjotettaessaki on onnistunu aina vallan mainiosti.

Siitä kurssista, jonka kans tappelin viime jaksossa ja soittelin tenttiviikolla äitille ja anssille ja katjalle ihan paniikissa että voi ei auttakaa mie en tajua mistään
mitään, oli tullu tenttitulokset nettiin. Henkisesti valmistauduin näkemään kauniin pyöreän 0:n kurssiarvosanan paikalla ja ilmoittautuun uusintatenttiin, se koe meni sillon ihan penkin alle, nii tittidii, olin saanut kolmosen!! JES. Sitte katoin tarkemmin; opintojen laajuus:3 op. Siirsin katsettani hiukan oikealle, ja mitä näinkään. Arvosana oli 5. Mitäää. Muistakin kursseista olin saanut pelkkiä nelosia ja oletin että tuo oli menny kaikista huonoiten. Juhlistettiin Lauran ja Heinin kans numeroita ja Heinin pahaa päivää parantaen mentiin Houkutukseen kahaville ja jaettiin Heinin kans valkosuklaajuustokakku puoliksi omnomnom.. :P Kumpa laitettais taas Pirtan kans ruokaa pian, ja juustokakkua<3 :) Tiliäkin tuli, tai tarkemmin ottaen matkakuluja keikkareissuista, mutta eniveis, päästään sittenkin tyttöjen kans syömään ens viikolla synttärien kunniaksi oikeana päivänä =) pitäis alakaa vielä yks synttärilahja mettästään ja joululahjoja.. Huokaus, mie oon niin huono ostaan lahjoja!

Tuli tässä yks pv mieleen, että olis ihana piettää sellanen ilta niinku Jullen ja Emilian kans sillon joskus kesällä; ostaa hyvää punaviiniä (nederburg, vakiosuosikki, ei oo saanu pitkään aikaan!), tummaa suklaata ja juustoja ja kattoa sivistyneeseen teemaan sopivasti joku älyvapaanvammanen hollywood komedia. :D Ehkä toteutan sen vielä tässä joskus. Jee anssi tulee huomenna tänne viikonlopuksi<3 vois käyä lidlissä ko on auto :DD

Tulipas tylsä entry, ens kerralla taas menoa ja meininkiä!

IDLE BLOOD

Sunnuntai.

Päivä jota oon jostain syystä aina inhonnu, varmaankin siitä syystä että seuraava päivä on maanantai, eikä sunnuntaisin koskaan tapahdu mitään mukavaa. Viikonloppu loppuu, lomat loppuu, keikkareissuilta pitää palata kämpille, teeveestä ei tuu mitään, bussit ja junat menee huonosti, kaupat eikä mikkään oo auki, kaverit lähtee, mie lähen, tuntemattomat isokokoiset keski-ikäset miehet seuraa kotirappuun.

Jo siinä vaiheessa, ku juna alkoi hipoa Kuopion asemalaitureita, tuntu äärimmäisen pahalta. Tällä välillä Kemi-Kuopio oli matkapahoinvointia, jotain, mitä mulla ei koskaan, siis nevah, ole ollu. Oli hankala hengittää, vaikka pääsin raittiiseen ilmaan. Kädet oli täynnä, messissä oli kumminki matkalaukku, käsilaukku, läppäri ja pussillinen kaikkea ylimääräistä, kuten mm. ruokaa ja nuuskaa tuliaisiksi kaverille... (Yäk!!) Kuten aina Tornion arktisista oloista lähtiessä, laitan liikaa vaatetta päälle ja meinaan tukehtua Kuopion päässä. Kävelin niin nopeasti ko niitten kamppeitten kans pääsi, ja bussi lähti kymmenen metrin päästä, jes. Puoli tuntia istuskelin odotellen seuraavaa, ja nousin pois normaalisti omalla pysäkilläni, ihan vastapäätä Versokujaa, missä siis asun. (Nimi on muuten aika harhaanjohtava; tämä on pikemminkin kerrostalojen öh, rykelmä, ja se "kuja" on tuolla vähän matkan päässä pätkä asvalttia jota pitkin autot pääsee minikokoiselle parkkipaikalle.) Bussissa laitoin luurit päähän, kuten aina ennenkin, ja kuuntelin randomilla mitä soittimesta sattui löytymään. Hardcore superstaria, joka aina assosioituu kalifornian lämpöön ja piristää.

Pimeä oli laskeutunut, ja vaikkakin lumi valaisee hieman, oli jo hämärää. Poistuin siis bussista, ja suuntasin samaan suuntaan kerrostaloja kohti yhden suurinpiirtein ikäiseni tytön ja nuoremman, mutta pitkän pojan kanssa, kun kuulin takaani epämääräistä ääntä. En kiinnittäny siihen huomiota, napeissa soi juuri Katatonian Idle Blood, järettömän nätti biisi joka komppasi ympäröivää, kaunista lumipeitteistä metsää. Metsä tuo välillä mieleen kodin. Huomasin pojan vilkuilevan taakseen, ja siinä vaiheessa kun hiukan edelläni kävelevä tyttö pysähtyi kuin seinään katsoen taakseen, ja lähtien sitten vauhdilla eteenpäin, nykäisin toisen napin korvastani. Kuulin möreän miesäänen huutelevan joillekin "tytöille", ilmeisesti siis meille. En kääntynyt vaan yritin kipittää niin nopeasti kuin kamoineni pääsin kämppäni rappusiin. En saanut huuteluista selvää, muuta kuin että ne kuuluivat jo hälyttävän läheltä selkäni takaa.

Tyttö pelastautui ehtimällä ensimmäiseen taloon, ja poika, edelleen taakseen vilkuillen, katosi minun rappuni ensimmäisen kerroksen asuntoon jättäen minut yksin pimeyteen. Minä tulin jäljessä, ja kääntyessäni rappusilla katsomaan taakseni jokainen lihas jännittyneenä, en yllätyksekseni nähnytkään ketään. Luulin miehen olevan ihan takanani. Pihan keskellä oleva lamppu valaisi pihaa ja pihan keskellä olevaa katosta, kuitenkaan ulottamatta säteitään talojen pimeimpiin nurkkiin. Oli ihan hiljaista. Rentouduin hiukan, ehkä mies oli jo luovuttanut.

Edelleen varuillani aloitin kipuamisen kolmanteen kerrokseen. Nousin portaat suhteellisen rauhallisesti, ja pysähdyin toisen ja kolmannen kerroksen välillä vetämään henkeä, sillä tavarat painoivat melkoisesti. Korvassa soi edelleen Katatonia, en ollut ehtinyt ottamaan toista nappia pois, kädet eivät riittäneet. Vilkaisin pihan suuntaan ja alas rappusten alkuun, ja tunsin, kuinka kaikki veri valahti kehostani jonnekin jalkapohjien tuntumaan. Niskani meni kananlihalle, ja tunsin hyperventiloinnin alkavan. Mies oli iso, ylipainoinen, kädessään jotain kiiltävää jonka tulkitsin tölkeiksi, ja astui juuri rappusiini kuin hidastetussa filmissä. Mies seurasi minua edelleen, ja oli nyt vain muutamien portaiden päässä. Kohtaus oli ihan niinkuin jostain elokuvasta. Toimin käsittämättömän nopeasti, juoksin viimeiset portaat ja laskin kantamukseni maahan. Avaimet. Ne olivat laukussani, ja tiesin, että jos en nyt saisi käsiäni toimimaan rauhallisesti ja tärisemättä, en saisi oikeaa avainta koskaan esiin ajoissa. En käsitä miten pysyin niin rauhallisena, kaivoin avaimet laukusta ja etsin valtavasta nipusta oikean rauhallisesti, tärisemättä, hengittäen vain hengästymisestä kiivaasti. Rappusista kuului meteliä. Mielessäni välähti sähköiskun lailla, väkivaltaisesti avainta lukkoon runnoessani, että mitä jos se katkeaisi.

Ikuisuudelta tuntuneen kamppailun jälkeen oven kanssa sain kuin sainkin sen auki, ja tungin tavarat sisään yhdellä riuhtaisulla. Kämppiksen eteiseen jättämä, edellisviikon roskapussi, hidasti sisäänpääsyäni. Minua tervehti banaanikärpästen yhdyskunta, ja kirosin mielessäni nyt jo panikoiden. (Soluasumisen ihanuus; kämppikset. Heistä lisää myöhemmin, todennäköisesti saman tunnisteen alla.) En jäänyt katsomaan taakseni vaan revin oven kiinni yhdellä paiskauksella. Ollessani turvassa alkoi järjetön tärinä. Koko kroppa tärisi, samoin ääni. Alkoi palella. Seurasin oveni takaa hetken päästä kuuluvaa rapinaa kauhuissani huoneeni ovelta, epärationaalisesti valmiina laittamaan senkin oven lukkoon, vaikka se onkin heikompaa tekoa kuin ulko-ovi.

Jonkin ajan päästä rapina loppui, ja toinen kämppiskin on tullut jo kotiin. Olin niin väsynyt, että mies onnistui säikäyttämään kunnolla. Eihän sitä toisaalta koskaan tiedä, miten siinä olisi voinut käydä.

EN TAHDO OLLA SAMANLAINEN NIINKUIN...

Phew, olipas siinä taasen viikonloppu! Molemmissa paikoissa hyvä meininki, vaikka olivatkin aika pieniä paikkoja. Jostain sitä kumminkin yleisöä valui aina paikalle ja tuvat olivat täynnä. Erityisesti Parkano yllätti lämpimällä vastaanotollaan, vaikka Jounit -nimisen paikallisen lämppäribändin meisinki meinasikin saada tyttösekstetin puntit tutisemaan jounien kotiyleisön eessä. Buranaa purren lauteille ja pelko pois, ja meno oli mieletön. Eipä se Tuuloksen Takkahuonekaan huonosti vetänyt, ei todellakaan! Molemmilla paikoilla lavat olivat sen verran tilavat että siellä mahtui hyvin riehumaan, mikäs sen mukavempaa. Käsillä olevaa Pyhäinpäivääkin tuli hiukan huomioitua ja juhlistettua asianmukaisin varustuksin. Eritoten Tuuloksessa oli henksullakin siistit kledjut.

Parasta, tai siis, melkein parasta, tai siis, kun keikkailuhan on parasta. Niin myös keikkamatkat ovat ihan parasta. Tällä kertaa matkat taittu uuvella systeemillä, mikä oli vähän jännää ja vähän surku osaltaan kun ei päässyt niin kauaa nauttimaan keikkabussin atmosfääristä kuin ylleensä. Perjantai-aamuna Sanna ja Miksanssi lähti körötteleen siinä seittemän maissa, poimivat bäklainin Oulusta Sutin ja Savun kera ja hurruuttelivat Jyväskyllään, mihin me tultiin Hepsan kans samalla junalla. Siitä sitten Hämeenlinnaan, josta poimittiin yks yksinäinen basisti vahvistimen kera messiin. Bussin kyydistähän Julle pääsi siis nauttimaan hurjat 25km Tuulokseen. Wau.

Erityisen jännää oli ainakin minulla, kun onnistuin saamaan itelleni vuosisadan flunssan viikonloppua edeltävänä torstaina. Lahjakasta, sanoisin, sillä oon ehkä kerran kahdessa vuodessa kipeänä. Olo oli armottoman tukkonen ja välillä yhtä tuskaa. Kaikki teki kipeää, (siis vielä enemmän kuin normaalisti keikkareissuilla) eikä ilman puudutusaineita meinannut jaksaa. Siellä sitä makoiltiin baarien penkeillä soundcheckissä ja vedettiin finrexiniä nassuun. Buranat ajoitin silleen sopivasti että vaikutus kerkesi alkaa just sopivasti aina keikan ajaksi. En muuten tienny, että flunssa voi äityä niin pahaksi että melkein laatta lentää. Mutta huom! Vain melkein. Keikat piti kaikesta huolimatta tietty vetää kunnolla, ja hymy naamalla, ja kyllähän mie siitä ihan oikeasti nautinki, ei se ny mittää pelkkää kidutusta ollu. Valitettavasti sain niistä urheiluista kärsiä sitte jälkeenpäin muutaman päivän ajan, mutta onneksi elämä jo voittaa.

Mutta kuten sanottu, älyttömän hauskaa oli kummassakin paikassa, toivottavasti päästään pian uudestaan! Henkilökunnille terveisiä, ootta huippuja.

Ja loppukevennyksenä muutama järettömän hyvälaatunen otos tien päältä!

Matkasimma valon nopeudella...! Tai ainaki kaheksaakymppiä.

Keikkapalkka! Plussan puolelle jäätiin, yo.

Satu ja Satun juomapullo.

KICK ON THE UPPERCLASS

Käsittämättömän hienoja asioita nuo tentit, varsinkin tämänpäiväiset. Tietotekniikan ja matkailu- ja majotuspalveluiden perusteet. Voi jee. Onneksi viikonloppuna pääsee keikalle!! Oon oottanu kyllä niinkö kuuta nousevvaa, samoin kuulema nuo muut meijän poppoosta. Semmonen turhanpäivänen syystauko ollu tässä että meinaa ihan paikat puutua ko ei oo päässy keikkaileen. Siis lähes kirjaimellisesti; mun vasen ranne on edelleen ajoittain ihan hemmetin kipeä. Vanhoja vammoja varmaan kolottaa, mutta saattopa tuo tulla siitäki ko oli monta viikkoa soittamatta ja sitte veettiin parina päivänä 9h:n reenit putkeen, siitä saakka ollu vähän jänniä tuntemuksia... Onneksi löysin tännään ne angoravillarannekkeet, joita edellinen soitonopettaja Raikkis aikoinaan suositteli. Sillon ei oikein ollu muuta vaihtoehtoja, ko ei viittiny olla bänditunneilta pois ja se kipu oli aika viiltävää. Hiukka skeptinen olin kyllä, mutta jostain ihmeen syystä tämmönen tietty villa toimii. Ihme juttu, jossain Oulun spesiaaliliikkeessä niitä myytiin, serkku ne mulle lähetti, jonku rapean kympin makso ja kyllä toimii. Näitähän kannattais käyttää sillai ennaltaehkäsevästi, soiton aikana ja sen jälkeen jos on taipumusta kipuiluun. Ei mullakaan sillai aina oo tullu soittamisesta kippeeksi, ei oo huono ergonomia siis, vaan joskus ko ei tehny mittään muuta ko soitti 24/7 nii sillon ja joskus jos oli jostain syystä erityisen rankka keikka. Mutta voin kyllä lämpimästi suositella, kivempi homma kuin kaikenmaailman jännetupintulehukset!

Kyllä taas aamulla ketutti lähteä tonne pimmeyteen polokemmaan, ihan arsesta ko ihminen hädin tuskin vielä hereillä, ja tihkutti vettä kaiken lisäksi. Kotimatkahan on huomattavasti kivempi, vaikka tuliki vettä ja se jumalaton ylämäki, nii kyllä sitä sillon veivaa ihan eri asenteella. "Pois! Jee! Lämpimmään! Ruokaa!" Onneksi laitoin eilen mp3:selle Hardcore Superstaria ja Backyard Babiessia, ja vaikka se musiikki tuntuki melkein rikollisen aurinkoiselta ja iloselta, nii paremmin jakso ylämäkiä.

Oman pikantin lisämausteensa toivat myös vastaantulijoitten ilimeet; vesi tuli naamalle nii kaikki näytti siltä niinku irvistäis semisti ja sanois yhtäaikaa "äh". Muahhahhaa, ei tullu kettään tuttuja vastaan, ja oman osani minäki kyllä tästä ihanuudesta saan nii meinas välillä oikeutetusti hymmyilytyttää. Luojan kiitos älysin viimein viime viikonloppuna ostaa vedenkestävää ripsiväriä kun ei oo koskaan ennen moista tarvinnu eikä ole "ihan vaan keikkakäyttöön" muka raskinu ostaa.. Kyllä, minullakin on hetkeni. Tämän kauhean harmauven keskellä on tullu ikävä värejä. Nyt kun ei nää Julleakaan<3 joka päivä nii ei tiijä mistä sitä sais perinteisen päivittäisen sateenkaari-annoksen. Aattelinki että sitteku meillä on se Helsingin keikka nii käväsen sitte siellä katteleen itelle uutta takkia, jota en kyllä usko löytäväni, ja jotaki hauskoja kenkiä. Mmh, kurkku on niin kipeä että vois keittää teetä. Unohimpa sitte tietenki kaupassa käyessäni niitä kurkkupastilleja ostaa. Mutta, I'll live. Ikävä kavereita ja perhettä ja meijjän kissaa. :<

Nyt pitäis alakaa muka lukkeen huomisen tenttiin, ohjelmassa yritystoiminnan perusteita kommandiittiyhtiöitä ja muuta mukavaa. Ehkä yhden La Ink:n jälkeen.

RAZOR FLOWERS

Eilen kävimmä Pirtan ja Iiron kanssa kattomassa ihan mieletöntä trioa Henkassa, nimittäin Freak Kitcheniä, från Sverige. Bongasin ilimotuksen Henkkaan tulevista bändeistä jo viikkoja sitte mitä todennäkösimmin jossain kahavilassa istuskellessani, ilimaislehtiä lukien (Olisikohan ollu Coffee House, hmm!) ja ilimeeni oli varmaan näkemisen arvonen ko huomasin että FK oli tulossa Kuopioon. Meni varmaan kahavitki väärään kurkkuun. Ja vielä huimat 5€ liput, meitsin tämän kuun budjettiki jopa riittäis. (Huom. Olen siis tuolta pohojosesta kotosin, jonne ei ikinä tullu mitään ees semi-underground-orkestereita, siis semmosia mistä mie oisin tykänny, ja aika mainstream-linjallahan siellä paikallisissa kapakoissa mentiin.) Viime kerran, kun lähin ihan varta vasten kattomaan bändiä, oli viime helemikuussa tatuointimessuilla & Backyard Babies. Se nyt oli ihan parasta<3

Eilen pääsin jopa autokyydillä keskustaan ja takasin, mikä oli tietty yhtä juhulaa. Kaikki nepalin tietävät ymmärtää kyllä... Ensimmäistä kertaa menin ton mäen/vuoren/kiipeilyseinän autolla, ja korvat meni lukkoon. Eikä pelkästään mulla, vaikka mulla onkin tosi herkät korvat yleensäkin, Pirtalla kans. Iirosta en ossaa sanoa ko se ei sanonu mittään =) Olin siinä lähtötohinoissani nii innoissaan että löi hetken mtä ilimeisimmin tyhjää ja unohin sitte kameran. Ei siinä, paikka oli niin täynnä, että eturivviin jos olis halajannu nii olis pitäny mennä seisoskelleen puolta tuntia ennen keikan alkua. Pirta ja Iiro ei jaksanu lähteä sinne massan keskelle huojummaan nii emmiekään sitte jaksanu sinne yksin mennä kattoon. Eipä sitä jokatapauksessa kovin kaukana lavasta ollu, ja onnekkaasti satuttiin Eklundhin puolelle, yay. Istuin sitten siinä seinustalla olevalla "tuoppitiskillä" ja näin siitä ihan hyvin, mutta käsiä en kuitenkaan. Onneksi oli sentään ne kunnon elacinin tulpat mukana nii sai ihan mukavasti selevää. Meitsin makkuun IA käytti livenä vähän turhan paljon tappingia, mutta onneksi sitä huumoria löyty eniveis, en oo varmaan ikinä nauranu millään keikalla niin paljon, omalla tai muitten. Kerrassaan huikeaa oli groove ja basisti Christer Örteforsin meininki. Mieletöntä. Koska pääsee uuestaan?? :3 Lämppäribändikin oli ihan asiallinen, joskaan ei maailman persoonallisin, mutta mukavaa kuunneltavaa. The Dash tais olla porukan nimi, päällimmäisenä mieleen jäi järettömän murea bassosaundi, siis jumankauta. Aamulla heräsinkin sitte Henkan leima poskessa, perussettiä.

Harmittaa, kun tuli viikolla joku ilta Tommin kans juteltua pitkästä aikaa facebookissa, ja se oli kans tulossa Henkkaan. Harmillista ku ei törmätty, vaikka paikka ei ny mitenkään järettömän iso oo. =( Kurjaa, harmittaa. Muuten ilta oli suht lyhyt, keikkojen mittanen vaan, ku Iirolla ja Pirtalla oli aikanen herätys. Ei tuo tilikään mitenkään pitkän kaavan mukaista iltaa enteilly ny muutenkaan. Mutta mukavaa oli, ja tuntuu jotenki jännästi siltä että met tullaan viettään Pirtan kans suht paljon aikaa tuolla kellarissa<3 ;3

NO NEED FOR INTRODUCTIONS, I'VE READ ABOUT YOU

Dodii, tylsän lauantai-illan tuotoksena loin muitten blogeja tarpeeksi lueskeltuani sitte oman. Freak Kitchenin, Metro Stationin ja Bring Me the Horizonin tahtiin väsäilin sitä tässä, ja keskenhän tuo tosiaanki vielä on. Mieleisiä kuvia en oo löytäny, ja esteettisenä ihimisenä tuo ulukoasu häirittee todella paljon! Tai siis mieleisiä kuvia on liikaa, valinnanvaikeus. Ärsyttävää. Odottelemma asiaan parannusta lähiaikoina hetikun saan photoshopin konneelle ja löyvettyäni täydellisiä kuvia. Tai ainakin sen verran välttäviä että niitä kehtaa katella :D Asiaa tuntus ainaki tällä hetkellä olevan, noin niinkuin laajemmasa mittakaavassakin ajateltuna, ja aattelin ku oon kynäkirjotuksessa/pvkirjan pitämisessä nii tuhottoman hias ja tuo rannekin tuppaa siitä aina oireilemaan (vanha sotavamma, jazzia vastaan..) nii aattelin sitte tällasta kokkeilla. Saas nähhä tittidii.