Extroverted (E) 66.67% Introverted (I) 33.33%
Sensing (S) 52.5% Intuitive (N) 47.5%
Feeling (F) 62.86% Thinking (T) 37.14%
Judging (J) 52.78% Perceiving (P) 47.22%
Your type is: ESFJ
ESFJ - "Seller". Most sociable of all types. Nurturer of harmony. Outstanding host or hostesses. 12.3% of total population.
Thursday, May 6, 2010
Friday, April 16, 2010
LOVE ADDICT
Eipäs oo taas aikoihin tullu päiviteltyä mitään, ja nytkin vaan seikkailin koodauksen ihmeellisessä maailmassa ko alako ottaan päähän tuo ulukoasu. Ja tämmöseksi se nyt jäi, kello on kaks yöllä ja ei hemmetti nyt meen nukkuun! Ei siis tuu kyl tän näköseks jäämään voin kertoa.. 8) Saiskohan sitä unta. Kämppiski alako tiskaamaan...
Monday, February 15, 2010
THX FOR THE MEMORIES
Taas yks reeniviikonloppu takana, ja taas ihmetellään, että mihin mun rahat katoo!! HMM. Viikonloppuna tuli syötyä ainoastaan nuudeleita ja mikropizzaa, yllättäen mun ikuinen nuudelirakkaus alakaa tätä vauhtia pikkuhilijaa kuihtuun, yök. Onneksi eilen oli Ladella synttärit ja käytiin Mempparissa syömässä om nom. Ei ehkä olis ollu varaa, muttako pakkohan soli..
Viikonloppu oli kyl muilta osin kiva, sain hiuksetkin värjättyä. Tainno, Hepsa ne värjäsi. Jäi hyvä mieli vaikka lauantain reenit meinas suistaa epätoivon syövereihin, tuntu ettei mikään kulkenu enkä tykänny yhestäkään biisistä ja olin aivan että ou nou.. Reenien jälkeen katottiin This is it!-leffaa (kavereitten kesken That's it!) ja olisin yllätyksekseni halunnu nähdä sen loppuun vaikka aluksi ei kyl suoraansanottuna kiinnostanu yhtään. Mut piti lähteä käymään Amarillossa vilaseen Sputnikkia. Eipä siinä, pojat veti ensin munkkikaavut ja sitte pelekät pyyhkeet päällä. ACDClla ja Fall Out Boylla meitsin tyytyväisyys oli taattu. =)<3 Sunnuntaina kulukiki sitte jo palijon paremmin ja jotenki ihmeellisesti kaikki kuulosti hyvältä. Oli huippua ko löyettiin muutama livekuva Swamprockin sivuilta viime vuoden festareilta! Oli vielä tosi hienoja =) Harmillista että Torniossa olis ollu viikonloppuna tatuointimessut, ja Maxkin olis varmaan ollu siellä.. Olis saanu kätevämmin laitettua siellä ko se et raahaudutaan Helsinkiin viikonlopuksi sen takia.. Tekis mieli ottaa jotain isompaa tai vaikka toinen samalla sittekko sinne saakka lähtee käymään 8) Snif en jaksa oottaa!!
Nyt yritän kittuuttaa koulussa, oon koko ajan keskiviikossa vaikka on vasta tiistai.. Huoh, toiveajattelua. Vois alkaa kyl pakkaamaan jo tänään.. Jännittää ihan hulluna torstai jo nytte! Eka keikka missä on kokonaan oma setti. (No ok, on siellä ehkä pari coveria jotain ACDCtä tai Mötley Crüeta jos aletaan pilkkua viilaan) Iiks tuttuja on tulossa kattoon ja muutenki, eka keikka Treella<3 ja miten ne biisit menee ossaanko mie vielä soittaa.. Ja mitä mie laitan päälle :D Parasta on ehkä et päästään kaverin reenikselle yöksi :-----)) Fiilis ja meininki, seuraaviksi päiviksi taas tylsästi hotelliin. Onneksi Elias lupas lainata viritinpedaalia ko en saa sitä ommaa korjautettua ajoissa.
Tällasina hetkinä jotenki ylikorostuu tän koulutuksen turhuus tai itseasiassa se kiinnostamattomuus, tää on välillä todella tylsää. Ehkä hommat alkaa rullaan eri lailla ens vuonna jos pääsen vaihtaan. Kävin eilen kumminki varuiksi tekemässä asunnonvaihtohakemuksen ja tuli kyl nii painavat perusteet et jes. Oikeastihan toivon etten tarttis täältä enää kämppää, mutta plan B on aina hyvä olla. Alahan periaatteessa kiinnostaa, mut koulu vaa kusee joskus. Ja tottakai mieluummin soittasin. Huokaus. Kauhea näläkä. Neljään saakka pitäs jaksaa täällä, puuduttaa. Sit meen kaupungille ostaan uudet farkut. Illalla olis jokku opiskelijabilheet Virtasessa, mut saa nähhä, ei välttis jaksa lähtee tai ees oikein kiinnostakaan, sekun on sellanen paikallinen Umppari.. :DD
Kuvien oikeudet: www.suopotkupallo.fi (Swamprock 09)
Tuesday, February 9, 2010
VOODOO LOVE BOW
Nonii, nyt olis tukka laitettu ja ready to go. Buckcherry raikaa kajareista ja bussi lähtis vartin päästä. Heinin, Lauran ja Jannen kans ollaan menossa Henkkaan kattoon jotaki bändejä. Mitä bändejä, en tiijä, toivottavasti jotain siedettävää :D Kouluhommiksi mennee nää yötki. Olis niin paljon kerrottavaa viime viikonlopulta etten tiijä mistä alottaa.
Viime torstaina käytiin Heinin ja Lauran kans Henkassa kattoon Pete Parkkosen The Woosea ja Wellu Rowaltzia. Kouluhommissa oltiin jälleen. Aikamoinen elämys oli kyllä keikat, tykkäsin Woosesta tosi paljon! Hyvä meininki ja mielettömiä biisejä, tosi ilahduttava keikka. Jäi hyvä fiilis. Viiminen niitti oli se ku ne veti Backyard Babiessien Paybackin, sytyin ja sulin. <3 Törmäsin myös Jasuun, jonka olin nähny viimeks ko oltiin Kalajoen juhannuksessa! (Keikalla, paikkaamassa Maj Karmaa kun Ylppö oli sairastunu) Oli huippua :) Jasu oli Woosen mukana kiertämässä ja sitä kautta satuin puolivahingossa samaan seurueeseen. Basisti-Matille terveisiä, oli tosi mukava ja rennonoloinen tyyppi ko vaihettiin pari sanaa. Olut oli hyvää, marsut räyhäs ja basarit tuntui mukavasti rinnassa, rok. Voisimpa hehkuttaa pääesiintyjää samalla tavoin, mutta ei. Tyypit oli lavalla energisiä ku ameebat ja näytti miettivän lähinnä seuraavan päivän kauppalistaa. "Jos ostais kananmunia...ketsuppia....leipää..." Aika viileä keikka niin sanotusti.
Viikonlopun reenit meni aivan loistavasti, mutta mahtuhan sinne tottakai kunnon draamaakin. Yks jäsen puhu lopettamisesta ja toinen oli sairaalassa, sekä puhuttiin suut kunnolla puhtaaksi, mistä jäi tosi hyvä fiilis. Noin niinkuin tulevaisuudesta, sitoutumisesta ja musiikkityylistä ja nönnönnöö, mutta kyllä kannatti. Puhisti ilimaa ja jotenki oli paljon helpompi tehhä yhessä töitä. Biisit tuli tosi heleposti, neljä uutta! Olihan ne siis äänitetty ja sit lähetetty toisille et hei meitsillä olis tällanen visio, mutta on niissä sitte kumminki aina tosi paljon sopimista ja sovitettavaa, eikä kaikki aina toimi.
Ali oli ollu kultanen ja raahannu reenikselle tiskin ja mikkejä ja tuli äänittään meille. Ootin kyllä kauhulla että mitä siitä tulis, vielä ko joutu iliman basistia vetään! Pahin painajainen.. Ja se tila on yks humiseva harju ko son jotenki nii tyhyjä ja kaikuu menemään. Sitte vaa jotaki hylly+matto-"sermejä" välliin ja rec. Kaheksan biisiä saatiin narulle livenä! Jopa punaisen pallon kammosta huolimatta. Ihan huikeaa, päästiin tosi paljon eteenpäin ja pääsi kuulemaan että mikä toimii ja mikä ei, saundit ja jutut ja silleen. Kokonaisuuden ja lopputuloksen kannalta tosi olennaista siis, ja nauhalta on sata kertaa helpompi kuunnella "ulkopuolisen" korvin ko sitä on jotenki kuuro siinä mielessä ko ite soittaa ja onhan se aina semmosta mäiskettä reeneissä. Jäi niin hyvä mieli viikonlopusta että. Samoin kuin onneksi sille yhelle joka meinas puhua lopettamisesta. Jee =) Harmittaa tosin etten jaksanu gibsonia raahata Ouluun sillon vaan vedin ihan SGllä vaan, ja ku kuuntellee noita äänityksiä nii ärsyttää tosi paljon toi saundi. Siitä vaan puuttuu se lespaulin syvyys ja muut tietyt jutut.. =)
Viime keikalla Salossa kävi myös se homma että se nuppi otti vähän lentoa nii tulin varmaan jotenki vainoharhaiseks sen suhteen ja musta se alko piettää kovempaa hurinaa mitä ennen nii laitoin Alin käyttään sitä Torniossa näytillä, mutta onneksi siinä ei nyt sitte mittään onneksi ollu. Toisin kuin se viritin, hemmetti. Soittelin tännään Tornion Musiikkiin ja sinnehän se pitäis viedä että voivat lähettää sen sitte maahantuojalle tms jos tarttee. Sisäänmenohan siinä alako pätkiin ja sitte meni lopullisesti, nii Tapsa vähän veikkaili et jos sen sais sillä korjattua et he vaihtais vaan uuden jakin siihen. Iih, ja keikalle pitäis lähteä jo ens torstaina, sit olis pe ja la kans soitteluhommia.. Mie oon täällä Kuopiossa virittimen kuitin kans, viritin on Jullella Porissa ja Tornioon ei olla menossa hetkeen. :D FUU..
Ainiin!! Kalajoen juhannus haluaa meijjät tänä vuonna keikalle!! Ihan oikeasti, eikä mitään tuuraushommia! huippua =) Samoin ku Swamp Rockki on varmistunu. Ohojelmatoimiston tyypit meinas että ma (eli toissapv, ei oo vielä kuulunu mtn) on iso palaveri laivayhtiöitten kans ja meinasivat yrittää puhua meille sellasta diiliä et syksystä lähtien oltais vuoden ajan joka kk ainaki yks pitkä viikonloppu jossain laivalla, artistina 1-2 settiä. Oh yeah, kelepais. Vakituiset tulot ja kunnon slabihommia =) Mutta emmie oikein jaksa uskoa et siitä mittään tullee. Jotenki. Jostain syystä. Tainno, en tiijä, saa ny nähhä. Minusta olennaisinta olis ny saaha tuo kesä täyteen festareita. Mutta kattellaan.
Viikonloppuna käytiin sitte vähän ulkona Satun Heidin ja Juhon kans. Jossain vaiheessa se pariskunta väsähti sitte siinä ja meillähän meni sitte valomerkkiin saakka vanhalla paloasemalla ku sattui tuttuja olemahan ja mie erehdyin ottamaan "yhden oluen", mikä meinaa kys. paikassa siis semmosta noin litran tuoppia. Oikeesti, siihen menis varmaan joku kolme tavallista. Ja törmättiin Panuun, kitaristi/basistiin jonka kans turistiin viime kesänä Simerockissa, ja juurikin Kalajoen Juhannuksessa oltiin kans itseasiassa samana pvnä samalla lavalla soittamassa. Sepä muistiki/tunnistiki minut! Siinä sananen vaihdettiin, oli kuulemma kesäksi taas lähössä bändin kans kiertämään, semmoset 40 keikkaa tulossa.. Hitto, maistuis mullekin, meillä ehkä sen verran keikkaa koko vuoden aikana, vittu. :D Oli kyllä tosi mukava törmätä ihan silleen yllättäen, ei tietty ees että paloasemalla oli joku orkesteri vetämässä ennenku käveltiin sissään. Ja että vielä tuttuja, hauskaa oli, pian uudestaan joohan iirikset! ;) Meleko autenttinen fiilis oli ko oltiin paikassa ensimmäistä kertaa ja palohälytys soi ku sissään päästiin. Kaverit oli menny vähän aikasemmin, jolloin pihalla oli ollu vielä paloauto ja palomiehiä. Hehheh, true paloasema, me vaan mietittiin. Myöhemmin luettiin Kalevasta että siellä oli ollu tulipalo sillo yöllä...
Jaahas kattelin tossa jotain referaattia mikä piti tehhä, aattelin et tekasen sen tässä illalla lämpimikseni. Juuuu, enkunkielistä huttua oliki 11 sivua. Jjoo, pari kappaletta, homma alulle ja alako pilkityttään. Vois laittaa nukkuun. Onneksi ylihuomenna pääsee Ouluun ja reenaan \o/
Pikkaset latasi paineita yks tyyppi joka meille on ny muutaman biisin tehny.. Oon nimittäin tykänny ite niistä biiseistä tosi paljon, ja nyt se sano et jos kukaan ei kiinnostu niistä/meistä johonki tiettyyn aikaan mennessä, (kesään...??!) nii se vetää ne takas ja antaa ne muualle, jolloin kaikki aika ja työ ja tuska ja vaiva, mitä niihin on meidän osalta käytetty, on ollu täysin turhaa. =) Että great, just tällaset kauheat latingit tähän vielä tarvittiinki, ihan niinku ei jo valamiiksi pelottais ja ahistais ja aaaa laittaa koko cover-homma hyllylle, hylätä epäsäännöllisen säännölliset tulot ja alkaa vaa yrittään pyrkiä kohti parempaa.
Viime torstaina käytiin Heinin ja Lauran kans Henkassa kattoon Pete Parkkosen The Woosea ja Wellu Rowaltzia. Kouluhommissa oltiin jälleen. Aikamoinen elämys oli kyllä keikat, tykkäsin Woosesta tosi paljon! Hyvä meininki ja mielettömiä biisejä, tosi ilahduttava keikka. Jäi hyvä fiilis. Viiminen niitti oli se ku ne veti Backyard Babiessien Paybackin, sytyin ja sulin. <3 Törmäsin myös Jasuun, jonka olin nähny viimeks ko oltiin Kalajoen juhannuksessa! (Keikalla, paikkaamassa Maj Karmaa kun Ylppö oli sairastunu) Oli huippua :) Jasu oli Woosen mukana kiertämässä ja sitä kautta satuin puolivahingossa samaan seurueeseen. Basisti-Matille terveisiä, oli tosi mukava ja rennonoloinen tyyppi ko vaihettiin pari sanaa. Olut oli hyvää, marsut räyhäs ja basarit tuntui mukavasti rinnassa, rok. Voisimpa hehkuttaa pääesiintyjää samalla tavoin, mutta ei. Tyypit oli lavalla energisiä ku ameebat ja näytti miettivän lähinnä seuraavan päivän kauppalistaa. "Jos ostais kananmunia...ketsuppia....leipää..." Aika viileä keikka niin sanotusti.
Viikonlopun reenit meni aivan loistavasti, mutta mahtuhan sinne tottakai kunnon draamaakin. Yks jäsen puhu lopettamisesta ja toinen oli sairaalassa, sekä puhuttiin suut kunnolla puhtaaksi, mistä jäi tosi hyvä fiilis. Noin niinkuin tulevaisuudesta, sitoutumisesta ja musiikkityylistä ja nönnönnöö, mutta kyllä kannatti. Puhisti ilimaa ja jotenki oli paljon helpompi tehhä yhessä töitä. Biisit tuli tosi heleposti, neljä uutta! Olihan ne siis äänitetty ja sit lähetetty toisille et hei meitsillä olis tällanen visio, mutta on niissä sitte kumminki aina tosi paljon sopimista ja sovitettavaa, eikä kaikki aina toimi.
Ali oli ollu kultanen ja raahannu reenikselle tiskin ja mikkejä ja tuli äänittään meille. Ootin kyllä kauhulla että mitä siitä tulis, vielä ko joutu iliman basistia vetään! Pahin painajainen.. Ja se tila on yks humiseva harju ko son jotenki nii tyhyjä ja kaikuu menemään. Sitte vaa jotaki hylly+matto-"sermejä" välliin ja rec. Kaheksan biisiä saatiin narulle livenä! Jopa punaisen pallon kammosta huolimatta. Ihan huikeaa, päästiin tosi paljon eteenpäin ja pääsi kuulemaan että mikä toimii ja mikä ei, saundit ja jutut ja silleen. Kokonaisuuden ja lopputuloksen kannalta tosi olennaista siis, ja nauhalta on sata kertaa helpompi kuunnella "ulkopuolisen" korvin ko sitä on jotenki kuuro siinä mielessä ko ite soittaa ja onhan se aina semmosta mäiskettä reeneissä. Jäi niin hyvä mieli viikonlopusta että. Samoin kuin onneksi sille yhelle joka meinas puhua lopettamisesta. Jee =) Harmittaa tosin etten jaksanu gibsonia raahata Ouluun sillon vaan vedin ihan SGllä vaan, ja ku kuuntellee noita äänityksiä nii ärsyttää tosi paljon toi saundi. Siitä vaan puuttuu se lespaulin syvyys ja muut tietyt jutut.. =)
Viime keikalla Salossa kävi myös se homma että se nuppi otti vähän lentoa nii tulin varmaan jotenki vainoharhaiseks sen suhteen ja musta se alko piettää kovempaa hurinaa mitä ennen nii laitoin Alin käyttään sitä Torniossa näytillä, mutta onneksi siinä ei nyt sitte mittään onneksi ollu. Toisin kuin se viritin, hemmetti. Soittelin tännään Tornion Musiikkiin ja sinnehän se pitäis viedä että voivat lähettää sen sitte maahantuojalle tms jos tarttee. Sisäänmenohan siinä alako pätkiin ja sitte meni lopullisesti, nii Tapsa vähän veikkaili et jos sen sais sillä korjattua et he vaihtais vaan uuden jakin siihen. Iih, ja keikalle pitäis lähteä jo ens torstaina, sit olis pe ja la kans soitteluhommia.. Mie oon täällä Kuopiossa virittimen kuitin kans, viritin on Jullella Porissa ja Tornioon ei olla menossa hetkeen. :D FUU..
Ainiin!! Kalajoen juhannus haluaa meijjät tänä vuonna keikalle!! Ihan oikeasti, eikä mitään tuuraushommia! huippua =) Samoin ku Swamp Rockki on varmistunu. Ohojelmatoimiston tyypit meinas että ma (eli toissapv, ei oo vielä kuulunu mtn) on iso palaveri laivayhtiöitten kans ja meinasivat yrittää puhua meille sellasta diiliä et syksystä lähtien oltais vuoden ajan joka kk ainaki yks pitkä viikonloppu jossain laivalla, artistina 1-2 settiä. Oh yeah, kelepais. Vakituiset tulot ja kunnon slabihommia =) Mutta emmie oikein jaksa uskoa et siitä mittään tullee. Jotenki. Jostain syystä. Tainno, en tiijä, saa ny nähhä. Minusta olennaisinta olis ny saaha tuo kesä täyteen festareita. Mutta kattellaan.
Viikonloppuna käytiin sitte vähän ulkona Satun Heidin ja Juhon kans. Jossain vaiheessa se pariskunta väsähti sitte siinä ja meillähän meni sitte valomerkkiin saakka vanhalla paloasemalla ku sattui tuttuja olemahan ja mie erehdyin ottamaan "yhden oluen", mikä meinaa kys. paikassa siis semmosta noin litran tuoppia. Oikeesti, siihen menis varmaan joku kolme tavallista. Ja törmättiin Panuun, kitaristi/basistiin jonka kans turistiin viime kesänä Simerockissa, ja juurikin Kalajoen Juhannuksessa oltiin kans itseasiassa samana pvnä samalla lavalla soittamassa. Sepä muistiki/tunnistiki minut! Siinä sananen vaihdettiin, oli kuulemma kesäksi taas lähössä bändin kans kiertämään, semmoset 40 keikkaa tulossa.. Hitto, maistuis mullekin, meillä ehkä sen verran keikkaa koko vuoden aikana, vittu. :D Oli kyllä tosi mukava törmätä ihan silleen yllättäen, ei tietty ees että paloasemalla oli joku orkesteri vetämässä ennenku käveltiin sissään. Ja että vielä tuttuja, hauskaa oli, pian uudestaan joohan iirikset! ;) Meleko autenttinen fiilis oli ko oltiin paikassa ensimmäistä kertaa ja palohälytys soi ku sissään päästiin. Kaverit oli menny vähän aikasemmin, jolloin pihalla oli ollu vielä paloauto ja palomiehiä. Hehheh, true paloasema, me vaan mietittiin. Myöhemmin luettiin Kalevasta että siellä oli ollu tulipalo sillo yöllä...
Jaahas kattelin tossa jotain referaattia mikä piti tehhä, aattelin et tekasen sen tässä illalla lämpimikseni. Juuuu, enkunkielistä huttua oliki 11 sivua. Jjoo, pari kappaletta, homma alulle ja alako pilkityttään. Vois laittaa nukkuun. Onneksi ylihuomenna pääsee Ouluun ja reenaan \o/
Pikkaset latasi paineita yks tyyppi joka meille on ny muutaman biisin tehny.. Oon nimittäin tykänny ite niistä biiseistä tosi paljon, ja nyt se sano et jos kukaan ei kiinnostu niistä/meistä johonki tiettyyn aikaan mennessä, (kesään...??!) nii se vetää ne takas ja antaa ne muualle, jolloin kaikki aika ja työ ja tuska ja vaiva, mitä niihin on meidän osalta käytetty, on ollu täysin turhaa. =) Että great, just tällaset kauheat latingit tähän vielä tarvittiinki, ihan niinku ei jo valamiiksi pelottais ja ahistais ja aaaa laittaa koko cover-homma hyllylle, hylätä epäsäännöllisen säännölliset tulot ja alkaa vaa yrittään pyrkiä kohti parempaa.
Sunday, January 31, 2010
WHISKEY IN THE MORNING
Yo, kotiuduin tässä justiinsa ottopojan kautta keikka/studioreissulta. Rahat ei meinannu riittää kotimatkaan Pori-Kuopio, mutta onneksi äärettömän kiltti konnari antoi armon käydä oikeudesta, kiitos hälle..! Äärettömän tiukka tilanne meinas olla, vähän niinkö koko viikonloppukin, yhtä sotimista ja juoksemista. Oon syöny tänään pussillisen nuudeleita ja sämpylän, ei oo oikein varaa syödä enää et riittää ruokaa torstaihin saakka, jollon tulee tuet. Rok.
Reissussahan oltiin perjantaista saakka, jollon oltiin eka Salossa keikalla Paradise Gardenissa. Slit my wrists-meininki ja armoton vitutus syystä ja toisesta, jotka kyl sensuroin nyt. Roudaus ulkokautta toiseen kerrokseen vitun liukkaita rautaristikkoportaita, onneks ollaan kaikki viel elossa.. Mutta yks fani oli tullu turusta saakka kattomaan, eli oli se sen arvosta. Tsekissä Bognerin nuppi tipahti lattialle, ja parin sekunnin ajan elin niin totaalisessa kieltäytymisessä että ei, ei se ollu mun kamoja ehei nounou. Mut eipä sellasta ääntä kuulu ku putoavasta nupista, ja ku sit käännyin ja katoin et mitä tapahtu nii mulla varmaan oikeasti pysähty sydän, veet nous silimiiin ja maailma lakkas pyörimästä. Luojan kiitos se vaikutti kumminki sitte pelaavan ihan normaalisti, mut kulma siitä meni sisään. Sen sijaan viritin skitsahti pahastiki ja piettää vaan kauheata surinaa ja mörinää (eppäilen et inputtijakissa vika), samoin kun gibsonin keissin päällysvanerit on melkein kokonaan irti ja vaahtomuovit vaan irvistää, vittuku kaikki hajoaa. Sen kohalla on pakko mennä toistaiseksi jesari-linjalla. Ko vaa sais sitä jesaria jostain..
Lauantaina mentiin Jullen kaa Tampereen kautta Porriin äänitteleen yhtä mun biisiä joka on jo kauan pitäny saaha kasaan. Tampereella nähtiin heti tuttuja, törmättiin tornion päästä tuttuun äänentoisto-opeen Teroon ja basisti Klasuun, joka tavattiin Isabellalla muutama viikko sitte. Oli kyllä niin mukava nähdä, Klasu vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä. Toivottavasti nähdään taas ens kuussa kun tullaan Treelle Henkkaan keikalle. =)
Studiolla Porin konsalla menikin sitte kekkulin voimin yöneljään-viiteen, ja sit yläkertaan nukkuun. Valmista tuli kumminki jossain määrin, rummut Julle hommaa ens viikolla nii saa sen muulle bändille kuunteluun. Oli kyl tosi homoa vetää vaa klikkiin, mut minkäs teet. En tiijä mitä sitä tuli tehtyä, sen kuulee sitte myöhemmin ko saa kuunteluun, sitä aina niin puutuu korva ko tekee kaiken yheltä istumalta. Ainaki C-osaan oon niin tyytyväinen ko olla voi, siitä tuli tosi hieno vaikka itte sanonki! Julle vaa heitti ko kitaroita veettiin että hö, tää biisi kaipaa kyl C-osaa ja sit mie olin vaa et no dämn, ootas hetki ja samantien sävelletty huttu narulle. En kyl tajua mistä se tuli, mutta harmoniaosastosta tykkäsin tosi paljon, kitarat+kiipparit+laulu/fonimelodiaa ja julle heitti bassolla pohjalle perusmurinoita. Toivottavasti muutkin tykkäis :)
Selkä paskana kaikesta istumisesta. Ens vkl Ouluun reeneihin ja 4 uutta biisiä tarttis tässä viikolla plokata. Keskiviikkona olis melkoinen keikka treella, jonka haluaisin niin kovasti nähdä, että sydän murtuu ku en taia päästä. :( Huokaus. Ompa sitä ny taas.
Reissussahan oltiin perjantaista saakka, jollon oltiin eka Salossa keikalla Paradise Gardenissa. Slit my wrists-meininki ja armoton vitutus syystä ja toisesta, jotka kyl sensuroin nyt. Roudaus ulkokautta toiseen kerrokseen vitun liukkaita rautaristikkoportaita, onneks ollaan kaikki viel elossa.. Mutta yks fani oli tullu turusta saakka kattomaan, eli oli se sen arvosta. Tsekissä Bognerin nuppi tipahti lattialle, ja parin sekunnin ajan elin niin totaalisessa kieltäytymisessä että ei, ei se ollu mun kamoja ehei nounou. Mut eipä sellasta ääntä kuulu ku putoavasta nupista, ja ku sit käännyin ja katoin et mitä tapahtu nii mulla varmaan oikeasti pysähty sydän, veet nous silimiiin ja maailma lakkas pyörimästä. Luojan kiitos se vaikutti kumminki sitte pelaavan ihan normaalisti, mut kulma siitä meni sisään. Sen sijaan viritin skitsahti pahastiki ja piettää vaan kauheata surinaa ja mörinää (eppäilen et inputtijakissa vika), samoin kun gibsonin keissin päällysvanerit on melkein kokonaan irti ja vaahtomuovit vaan irvistää, vittuku kaikki hajoaa. Sen kohalla on pakko mennä toistaiseksi jesari-linjalla. Ko vaa sais sitä jesaria jostain..
Lauantaina mentiin Jullen kaa Tampereen kautta Porriin äänitteleen yhtä mun biisiä joka on jo kauan pitäny saaha kasaan. Tampereella nähtiin heti tuttuja, törmättiin tornion päästä tuttuun äänentoisto-opeen Teroon ja basisti Klasuun, joka tavattiin Isabellalla muutama viikko sitte. Oli kyllä niin mukava nähdä, Klasu vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä. Toivottavasti nähdään taas ens kuussa kun tullaan Treelle Henkkaan keikalle. =)
Studiolla Porin konsalla menikin sitte kekkulin voimin yöneljään-viiteen, ja sit yläkertaan nukkuun. Valmista tuli kumminki jossain määrin, rummut Julle hommaa ens viikolla nii saa sen muulle bändille kuunteluun. Oli kyl tosi homoa vetää vaa klikkiin, mut minkäs teet. En tiijä mitä sitä tuli tehtyä, sen kuulee sitte myöhemmin ko saa kuunteluun, sitä aina niin puutuu korva ko tekee kaiken yheltä istumalta. Ainaki C-osaan oon niin tyytyväinen ko olla voi, siitä tuli tosi hieno vaikka itte sanonki! Julle vaa heitti ko kitaroita veettiin että hö, tää biisi kaipaa kyl C-osaa ja sit mie olin vaa et no dämn, ootas hetki ja samantien sävelletty huttu narulle. En kyl tajua mistä se tuli, mutta harmoniaosastosta tykkäsin tosi paljon, kitarat+kiipparit+laulu/fonimelodiaa ja julle heitti bassolla pohjalle perusmurinoita. Toivottavasti muutkin tykkäis :)
Selkä paskana kaikesta istumisesta. Ens vkl Ouluun reeneihin ja 4 uutta biisiä tarttis tässä viikolla plokata. Keskiviikkona olis melkoinen keikka treella, jonka haluaisin niin kovasti nähdä, että sydän murtuu ku en taia päästä. :( Huokaus. Ompa sitä ny taas.
Wednesday, January 27, 2010
LOVE ME FOR THE MONEY
Olipas kyllä huikea viikonloppu taas. Saatiin neljä uutta biisiä kasaan, sanat niihin, päiväkaljoteltiin reeniksellä, maistoin etanaa ekaa kertaa ikinä, en nukkunu kahteen yöhön, lintsasin koulusta ja rumpali mursi peukalonsa just ennen Pisteen keikkaa. Eli ens viikonloppuna ei päästäkään studioilemaan niinkuin alunperin oli puhe mennä möykkäämään Porriin. Kyl se Salon keikka hoidetaan silti.
Näinhän siinä taas kävi, että tulin koneelle tunteja sitten tekemään matkamessuraporttia AC/DCn tahtiin, ja tässä sitä ollaan. (Voi että olis kova päästä ens kesänä treelle katteleen kys. orkesteria.. Ja mötleytä Porriin!!) Word-tiedoston ylänurkassa lukee jopa "Matkamessut 2010 - Paula Ojala". Kouluhommat kasaantuu, jospa sitä vaan suosioilla jättäis ne sitte viimetinkaan.
Huomenna aamupalalle kinkkiin Heinin ja Lauran kans! <3 Kouluhommia sekin.
Loppukevennyksenä muutama kuva kertakaikkisen huikealta keikalta viime kesän Swamprockista.
Näinhän siinä taas kävi, että tulin koneelle tunteja sitten tekemään matkamessuraporttia AC/DCn tahtiin, ja tässä sitä ollaan. (Voi että olis kova päästä ens kesänä treelle katteleen kys. orkesteria.. Ja mötleytä Porriin!!) Word-tiedoston ylänurkassa lukee jopa "Matkamessut 2010 - Paula Ojala". Kouluhommat kasaantuu, jospa sitä vaan suosioilla jättäis ne sitte viimetinkaan.
Huomenna aamupalalle kinkkiin Heinin ja Lauran kans! <3 Kouluhommia sekin.
Loppukevennyksenä muutama kuva kertakaikkisen huikealta keikalta viime kesän Swamprockista.
Friday, January 22, 2010
MADVENTURE
Justiinsa tässä hetki sitten pääsin messureissulta kämpille, ja piti heti päästä paria asiaa hehkuttaan. Ensinnäki, Riku ja Tunna oli huikeita, eikä tunnin seisominen kahen tunnin kiertelyn jälkeen tuntunu missään. Kauhea hinku päästä kattoon taas Madventureseja! Muutoin messut tuli kyl vähän juostua läpi, nähtävvää oli paljon eikä oikein tienny että mitä siellä olis pitäny tehdä kun ei ole varaakaan pitkiin aikoihin lähteä mihinkään lomille. Tietty sitä kumminki tuli katsastettua vähän tarkemmin semmoset unelmapaikat, kuten America.
Hämmentävä juttu sattuki sitte ohittaessamme Rukan pistettä. Seinällä oli taulutv, jossa pyöri Rukan joku mainosvideopätkä. Ja, mitä vittua, minun naama!! IIRIS!! waaaat. Hemmetti, meijän ilimeet oli kyllä varmasti näkemisen arvoset, Laura ja Heiniki oli siinä suut auki yhtälailla. Nauratti kyllä kovasti; pätkä oli viime Spring Breakista ja siinä oli mm. PMMP ja Klamydia, ja me, enkä tosiaan olis oottanu sitä siellä näkeväni vaikka muistan kyllä että silloin lavalla pyöri paljon kameramiehiä. Voi että se oli siistin näkönen ko olivat laittaneet tosi visuaalisia clippejä, ja meidän osuus loppui siihen, kun mie ja hepsa pyöräytettiin tasan yhtä aikaa tukkaa ja se oli hidastettu :D hihi.
Muuten reissu oli tosi raskas, väsytti tuhona ko joutu nii aikasten herään eikä saanu autossa matkoilla nukuttua. Pelattiin Marren kans 16h putkeen julkkispeliä. (Tasapeli.) Tulomatkalla homma sitte vähän karkasi käsistä tavallaan, ja alkoholia nautiskelleiden resto-opiskelijoista lähtevä meteli oli korviahuumaavaa. Osa jatko tosta vielä baariin, muttemmie ennää jaksanu. Vanhaksi taijan tulla. Ties että huomen on kumminki taas istumista ja raskas päivä, vaikka ootanki tosi paljon että pääsee porukalla vetään uusia mahtavia biisejä! =)
Unta palloon.
Hämmentävä juttu sattuki sitte ohittaessamme Rukan pistettä. Seinällä oli taulutv, jossa pyöri Rukan joku mainosvideopätkä. Ja, mitä vittua, minun naama!! IIRIS!! waaaat. Hemmetti, meijän ilimeet oli kyllä varmasti näkemisen arvoset, Laura ja Heiniki oli siinä suut auki yhtälailla. Nauratti kyllä kovasti; pätkä oli viime Spring Breakista ja siinä oli mm. PMMP ja Klamydia, ja me, enkä tosiaan olis oottanu sitä siellä näkeväni vaikka muistan kyllä että silloin lavalla pyöri paljon kameramiehiä. Voi että se oli siistin näkönen ko olivat laittaneet tosi visuaalisia clippejä, ja meidän osuus loppui siihen, kun mie ja hepsa pyöräytettiin tasan yhtä aikaa tukkaa ja se oli hidastettu :D hihi.
Muuten reissu oli tosi raskas, väsytti tuhona ko joutu nii aikasten herään eikä saanu autossa matkoilla nukuttua. Pelattiin Marren kans 16h putkeen julkkispeliä. (Tasapeli.) Tulomatkalla homma sitte vähän karkasi käsistä tavallaan, ja alkoholia nautiskelleiden resto-opiskelijoista lähtevä meteli oli korviahuumaavaa. Osa jatko tosta vielä baariin, muttemmie ennää jaksanu. Vanhaksi taijan tulla. Ties että huomen on kumminki taas istumista ja raskas päivä, vaikka ootanki tosi paljon että pääsee porukalla vetään uusia mahtavia biisejä! =)
Unta palloon.
Thursday, January 21, 2010
BACK IN BLACK
Part III edellisistä postauksista tullee kyllä jahka saan aikaseksi ja valokuvia ihimisiltä, ehkä jo tänä vkl saan kuvat.
Viikonloppu siis eessä, huomenna lähetään fieldtripille Matkamessuille Helsinkiin. Aika turhauttavaa ajaa joku 6h, messuilla 6h ja ajaa takasin Kuopioon samoilla vauheilla 6h. (Huom. ajat vain karkeita arvioita ja noin niinkuin suurinpiirtein. Kuhan liiottelen.) Mutta eniveis, ärsyttää ko ei kerkeä mitään muuta värkätä, ku sinne saakka pittää vaivautua.. Ääh. Enkä tiijä yhtään mitä pistän huomenna päälle?!!?! Pittää vielä pakata loppuun, tiskata ja reenata biisejä. Niinjoo, ja mun pittää varmaan herätä joskus neljän maissa, fuu. Kympiltä jos pääsis nukkuu nii ehtis jonku kuutisen tuntia nukkua. ...Niin vissiin.
Reissuhan jatkuu lauantaina Ouluun, reeneihin. Oon niin innoissaan, uudet biisit on nii mielettömän hyviä ja niissä on jopa sellasia ihan reenattaviakin juttuja, eli ei mitään perus-kasiosaläpsyttelyä. En malta oottaa että saadaan nää kasaan! Mistä tulikin mieleen, että ei olis parempaan saumaan varmaan voinu sattua, mutta säästän 122€ ko Teostolla on sellanen parin kk:n kampanja et saa ilimaseksi liittyä! Vidd, se on ollu jo niin kauan työn alla että rekisterötyis, mutta ymmärrettävästi on opiskelijana ollu vähän nihkeää saaha räävittyä rahat kokoon, ko on tärkeämpiäkin menoja.. Mut jee, mäihä kävi. Postissa tulee paperit kohta allekirjoitettavaksi.
Pitäis tosiaan saada aikaseksi soittaa bluescasen tyypille, joka teki Satulle sen kiipparikeissin, ja kyssyy siltä et paljon tulis maksaan tolle bognerille teettää keissit, eli nuppi+kaappi. Ja ehkä vielä sellanen speduillekin, olis kätevämpi ko nykynen systeemi. Ei oo tosiaan oikein minkään näkösiä keissejä ollu, nuppia oon kulettanu siis siinä pahvilaatikossa missä se mulle tulikin :DD eeeh..on siinä siis silleen semisti styroksia suojaamassa, mutta ihan perseestähän se on ku aina saa olla sydän syrjällään ja kannella ku kukkaa kämmenellä ettei siihen tuu mitään, vituttais. Nyt varmaan sitte laivarahoilla laitan. Ja hieno homma jos Jullekin sais kunnon kamat hommattua nyt samoilla masseilla. Lisäksi pitäis tehhä nauharemppa tohon teleen, tykkään siitä nii tuhona ja sääli ettei sitä voi keikalla tolleen nykysellään käyttää. Siinä on edelleen orkkisnauhat, ja jumbot haluan siihen laittaa. Kattellee nyt, olis sitä muutaki kaikenlaista pikkuremppaa.. 8)
Oulusta matka jatkuu Rukalle keikalle, maanantaina. Tsekki pitää olla ennen (aamu) 12sta tehtynä, nii sitte päästään kuulema mäkeen päiväksi ilimaseksi! Saas nähhä kuin sitä jaksaa sitte illalla vielä riehua ja soitella, keikka yhentoista jälkeen. Tiistai-aamuna onkin sitte taas ihan hemmetin aikanen lähtö ko tytöillä on sellasia kursseja koulussa että läsnäolopakko ja vittu. Onneksi mulla ei oo semmosia, tänäänkin sain ison plussan kun vaivauduin _ainoana_ opiskelijana yhelle lakitieton tunnille muah :D Toisaalta on kyllä keskiviikoksi sitte kouluhommia. Tulleepahan taas kilometrejä yhelle viikonlopulle. Jos sitä sitte keskiviikkona joutais taas kouluunki.
Jaahas, taidanpa kämppisten iloksi laittaa vahavistimen laulamaan. Noei, pittää mun ihan oikeasti reenata.
Viikonloppu siis eessä, huomenna lähetään fieldtripille Matkamessuille Helsinkiin. Aika turhauttavaa ajaa joku 6h, messuilla 6h ja ajaa takasin Kuopioon samoilla vauheilla 6h. (Huom. ajat vain karkeita arvioita ja noin niinkuin suurinpiirtein. Kuhan liiottelen.) Mutta eniveis, ärsyttää ko ei kerkeä mitään muuta värkätä, ku sinne saakka pittää vaivautua.. Ääh. Enkä tiijä yhtään mitä pistän huomenna päälle?!!?! Pittää vielä pakata loppuun, tiskata ja reenata biisejä. Niinjoo, ja mun pittää varmaan herätä joskus neljän maissa, fuu. Kympiltä jos pääsis nukkuu nii ehtis jonku kuutisen tuntia nukkua. ...Niin vissiin.
Reissuhan jatkuu lauantaina Ouluun, reeneihin. Oon niin innoissaan, uudet biisit on nii mielettömän hyviä ja niissä on jopa sellasia ihan reenattaviakin juttuja, eli ei mitään perus-kasiosaläpsyttelyä. En malta oottaa että saadaan nää kasaan! Mistä tulikin mieleen, että ei olis parempaan saumaan varmaan voinu sattua, mutta säästän 122€ ko Teostolla on sellanen parin kk:n kampanja et saa ilimaseksi liittyä! Vidd, se on ollu jo niin kauan työn alla että rekisterötyis, mutta ymmärrettävästi on opiskelijana ollu vähän nihkeää saaha räävittyä rahat kokoon, ko on tärkeämpiäkin menoja.. Mut jee, mäihä kävi. Postissa tulee paperit kohta allekirjoitettavaksi.
Pitäis tosiaan saada aikaseksi soittaa bluescasen tyypille, joka teki Satulle sen kiipparikeissin, ja kyssyy siltä et paljon tulis maksaan tolle bognerille teettää keissit, eli nuppi+kaappi. Ja ehkä vielä sellanen speduillekin, olis kätevämpi ko nykynen systeemi. Ei oo tosiaan oikein minkään näkösiä keissejä ollu, nuppia oon kulettanu siis siinä pahvilaatikossa missä se mulle tulikin :DD eeeh..on siinä siis silleen semisti styroksia suojaamassa, mutta ihan perseestähän se on ku aina saa olla sydän syrjällään ja kannella ku kukkaa kämmenellä ettei siihen tuu mitään, vituttais. Nyt varmaan sitte laivarahoilla laitan. Ja hieno homma jos Jullekin sais kunnon kamat hommattua nyt samoilla masseilla. Lisäksi pitäis tehhä nauharemppa tohon teleen, tykkään siitä nii tuhona ja sääli ettei sitä voi keikalla tolleen nykysellään käyttää. Siinä on edelleen orkkisnauhat, ja jumbot haluan siihen laittaa. Kattellee nyt, olis sitä muutaki kaikenlaista pikkuremppaa.. 8)
Oulusta matka jatkuu Rukalle keikalle, maanantaina. Tsekki pitää olla ennen (aamu) 12sta tehtynä, nii sitte päästään kuulema mäkeen päiväksi ilimaseksi! Saas nähhä kuin sitä jaksaa sitte illalla vielä riehua ja soitella, keikka yhentoista jälkeen. Tiistai-aamuna onkin sitte taas ihan hemmetin aikanen lähtö ko tytöillä on sellasia kursseja koulussa että läsnäolopakko ja vittu. Onneksi mulla ei oo semmosia, tänäänkin sain ison plussan kun vaivauduin _ainoana_ opiskelijana yhelle lakitieton tunnille muah :D Toisaalta on kyllä keskiviikoksi sitte kouluhommia. Tulleepahan taas kilometrejä yhelle viikonlopulle. Jos sitä sitte keskiviikkona joutais taas kouluunki.
Jaahas, taidanpa kämppisten iloksi laittaa vahavistimen laulamaan. Noei, pittää mun ihan oikeasti reenata.
SEVEN DAYS OF PARTY ALL DAY&NIGHT LONG II
Part II; Here We Go Again (Almost Easy)
Ensimmäisten keikkojen aikana veri lensi; oikean käteni etusormi halkesi ja kuvitti kitaran lähes sumumaisen hienolla verisuihkulla. Siinä meni kitara upouusine kielineen pesuun. Ei näytä kuvissa läheskään yhtä siistiltä mitä sillon livenä. Kolmantena päivänä kävikin sitten niin, että Jullen kanssa heräsimme tavalliseen tapaan, pukeuduimme, syöpäsimme jotain pientä ja menimme lavalle virittelemään ja laittelemaan systeemit valmiiksi, kun älysin katsoa vasenta kättäni, ja säikähdin kyllä pahanpäiväisesti. Käsi oli turvonnut lähes kaksinkertaiseksi ranteesta rystysiin saakka. Ihan tosi, verisuonia tai jänteitä ei näkynyt eikä tuntunut, pariin päivään. Tottakai paatin ainoan terveydenhoitajan vastaanotto oli avoinna vain silloin kun me olimme vetämässä päiväsettejä. Ekan setin jälkeen juostiin sitten Sannan kanssa vartin väliajalla hakemaan apua. Eipä ollut kuulemma ennen moista nähnyt, eikä osannut oikein mitään siihen sanoakaan. Kehotti jumppailemaan sormia jotta nesteet lähtis liikkeelle ja anto jotain geeliä. Kumma kyllä ranne ei ollut ollenkaan kipeä eikä mitään, ja parin päivän sisällä turvotus laski. Ihime homma, mutta kyllä siinä kerkesi säikähtää.
Päiväsettien toimivuus vaihteli päivittäin, kuten edellä jo tuli mainittua. Toisina päivinä porukka oli paremmin messissä, toisina taas vähän huonommin. Kyllä siinä saa melkoista itsetutkiskelua tehdä ja kaivaa jonku uuden ihmisen sisimmästään kun porukka vaan tuijottaa paikoillaan istuen, oletettavasti rapulassa käsi poskella ja itte yrität hymyillä ko viimistä päivää soittaen jotain Like a Virgin:ia.. Pakko sitä oli välillä soittaa jotain rauhallisempaakin, kuka jaksaa vetää kolme settiä täyttä rähinää? Eikä siinä päivisin ole edes mitään mieltä. Tilanteen mukaan on pakko mennä, ja yrittää vetää setit sekunnilleen 45-minuuttisiksi, mikä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Kyllä sitä todellakin tuntee tekevänsä työtä jolla on tarkoitus, kun edellisen illan juhlinnasta edelleen väkevässä laitamyötäisessä oleva sankari huutelee biisien välissä että ”PASKAA!!”. Tai kun neli-viisikymppinen herrasmies puvussaan juomalasi kädessä asettuu instrumentin korkeuksille 20 cm:n päähän asemiin ja vahtaa silmäänsä räpäyttämättä joka ikistä liikettä minkä sormillasi teet, ja yrittää huomautella biisien välissä kovaäänisesti ”Unohdit käännöksen!! Aika mielenkiintoinen komppi, tais kääntyä!! Oottako te kaikki varmasti samassa vireessä hä??” Hellyyttävää. Eipä noihin päväsetteihin voi kun huumorilla suhtautua. Toiset pyytää paranoidia, toiset mambaa. Minkäs teet, kaikkia ei voi miellyttää. Ei me olla jukeboksi, mutta parhaamme yritetään ja totta kai saa tulla toiveita aina esittämään tällaisilla keikoilla. Kaikesta huolimatta palaute oli todella positiivista ja tanssilattialla vilskettä. Oli ilahduttavaa kuulla, kuinka eräskin hieman jo ikääntyneempi pariskunta oli nauttinut erityisesti jokaisesta rokkikappaleesta.
Lämmöllä tulemme muistamaan torstain päiväsettejä, jotka menivät yleisesti ottaen todella hyvin ja vieläpä päättyivät järjettömään spektaakkeliin, josta jäi hyvä fiilis pitkäksi aikaa. Ystävämme Miksu Konttinen oli lentäjäkamujensa kanssa laivailemassa tuona päivänä ja heidän oli määrä jäädä Turkuun laivan saapuessa satamaan. Sitä ennen Miksu ehti lavalle kanssamme vetämään viimeisen biisin, Levottoman Tuhkimon, tuon muusikkojen, baarityöntekijöiden ja hyvän musiikin ystävien kirosanan. Kipaleella oli kuitenkin aavisteltava vaikutus, ja paikka meni ihan sekaisin. Tanssilattia täyttyi äärimmilleen ja joka ikinen nuori ja vanha hyppi tasajalkaa musiikin tahtiin ja lauloi niin lujaa, että soitto alkoi hukkua metakkaan. Kertakaikkisen huikeaa.
Tapoimme aikaa pääasiassa nukkumalla, lorvimalla messissä, maistellen tapaksia, shoppaillen ja katsellen kollegoidemme settejä joko hyttimme tvstä tai paikan päältä. Legendaarisimpia hetkiä koettiin jälleen samoilla silmillä aamupaloilla. Väsymys ja huonot basistivitsit, mikä lyömätön yhdistelmä. Muiden työntekijöiden toivotellessa huomenia me toivottelimme vielä öitä.
Iltasetit menivät aina suurin piirtein samalla kaavalla, hyvät bileet joka ilta. Huikeinta oli ilta, jolloin laiva oli täynnä suomalaisia armeijasta juuri päässeitä nuoria miehiä ja naisia, kiitos teille. Meno jatkui kokonaisten kolmen tunnin ajan mielettömänä ja meidän omatkin biisit otettiin hyvin vastaan. Välillä monitorit olivat todellakin yhtä tyhjän kanssa, sillä yleisö huusi niin lujaa, ettei mistään kuullut enää mitään ja Veskun oli pakko hinata etupäästäkin liukuja yhä ylemmäs illan edetessä. Tuolloin yks tyyppi teki yleisösukelluksen eli diven, eli kellui yleisömeren päällä hyvän aikaa. Toivoisin, että muistaisin minkä biisin aikana se sattui.
Henkkojen ja Kenguruiden jättäessä torstaina laivan tilalle saatiin Jyväskyläläinen rokkibilebändi Sputnik. Sputnikkien setit olivat rokkaavia, letkeitä ja toimivia, ACDC:t suosikkeina totta kai, ja sitä paitsi olivat vielä todella mukavia ja hauskoja heppuja joiden kanssa oli helppo tulla toimeen. Myös heidän keikkojaan suosittelemme katsastamaan mikäli joskus tilaisuus siihen tulee.
Jatkuu!
Ensimmäisten keikkojen aikana veri lensi; oikean käteni etusormi halkesi ja kuvitti kitaran lähes sumumaisen hienolla verisuihkulla. Siinä meni kitara upouusine kielineen pesuun. Ei näytä kuvissa läheskään yhtä siistiltä mitä sillon livenä. Kolmantena päivänä kävikin sitten niin, että Jullen kanssa heräsimme tavalliseen tapaan, pukeuduimme, syöpäsimme jotain pientä ja menimme lavalle virittelemään ja laittelemaan systeemit valmiiksi, kun älysin katsoa vasenta kättäni, ja säikähdin kyllä pahanpäiväisesti. Käsi oli turvonnut lähes kaksinkertaiseksi ranteesta rystysiin saakka. Ihan tosi, verisuonia tai jänteitä ei näkynyt eikä tuntunut, pariin päivään. Tottakai paatin ainoan terveydenhoitajan vastaanotto oli avoinna vain silloin kun me olimme vetämässä päiväsettejä. Ekan setin jälkeen juostiin sitten Sannan kanssa vartin väliajalla hakemaan apua. Eipä ollut kuulemma ennen moista nähnyt, eikä osannut oikein mitään siihen sanoakaan. Kehotti jumppailemaan sormia jotta nesteet lähtis liikkeelle ja anto jotain geeliä. Kumma kyllä ranne ei ollut ollenkaan kipeä eikä mitään, ja parin päivän sisällä turvotus laski. Ihime homma, mutta kyllä siinä kerkesi säikähtää.
Päiväsettien toimivuus vaihteli päivittäin, kuten edellä jo tuli mainittua. Toisina päivinä porukka oli paremmin messissä, toisina taas vähän huonommin. Kyllä siinä saa melkoista itsetutkiskelua tehdä ja kaivaa jonku uuden ihmisen sisimmästään kun porukka vaan tuijottaa paikoillaan istuen, oletettavasti rapulassa käsi poskella ja itte yrität hymyillä ko viimistä päivää soittaen jotain Like a Virgin:ia.. Pakko sitä oli välillä soittaa jotain rauhallisempaakin, kuka jaksaa vetää kolme settiä täyttä rähinää? Eikä siinä päivisin ole edes mitään mieltä. Tilanteen mukaan on pakko mennä, ja yrittää vetää setit sekunnilleen 45-minuuttisiksi, mikä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Kyllä sitä todellakin tuntee tekevänsä työtä jolla on tarkoitus, kun edellisen illan juhlinnasta edelleen väkevässä laitamyötäisessä oleva sankari huutelee biisien välissä että ”PASKAA!!”. Tai kun neli-viisikymppinen herrasmies puvussaan juomalasi kädessä asettuu instrumentin korkeuksille 20 cm:n päähän asemiin ja vahtaa silmäänsä räpäyttämättä joka ikistä liikettä minkä sormillasi teet, ja yrittää huomautella biisien välissä kovaäänisesti ”Unohdit käännöksen!! Aika mielenkiintoinen komppi, tais kääntyä!! Oottako te kaikki varmasti samassa vireessä hä??” Hellyyttävää. Eipä noihin päväsetteihin voi kun huumorilla suhtautua. Toiset pyytää paranoidia, toiset mambaa. Minkäs teet, kaikkia ei voi miellyttää. Ei me olla jukeboksi, mutta parhaamme yritetään ja totta kai saa tulla toiveita aina esittämään tällaisilla keikoilla. Kaikesta huolimatta palaute oli todella positiivista ja tanssilattialla vilskettä. Oli ilahduttavaa kuulla, kuinka eräskin hieman jo ikääntyneempi pariskunta oli nauttinut erityisesti jokaisesta rokkikappaleesta.
Lämmöllä tulemme muistamaan torstain päiväsettejä, jotka menivät yleisesti ottaen todella hyvin ja vieläpä päättyivät järjettömään spektaakkeliin, josta jäi hyvä fiilis pitkäksi aikaa. Ystävämme Miksu Konttinen oli lentäjäkamujensa kanssa laivailemassa tuona päivänä ja heidän oli määrä jäädä Turkuun laivan saapuessa satamaan. Sitä ennen Miksu ehti lavalle kanssamme vetämään viimeisen biisin, Levottoman Tuhkimon, tuon muusikkojen, baarityöntekijöiden ja hyvän musiikin ystävien kirosanan. Kipaleella oli kuitenkin aavisteltava vaikutus, ja paikka meni ihan sekaisin. Tanssilattia täyttyi äärimmilleen ja joka ikinen nuori ja vanha hyppi tasajalkaa musiikin tahtiin ja lauloi niin lujaa, että soitto alkoi hukkua metakkaan. Kertakaikkisen huikeaa.
Tapoimme aikaa pääasiassa nukkumalla, lorvimalla messissä, maistellen tapaksia, shoppaillen ja katsellen kollegoidemme settejä joko hyttimme tvstä tai paikan päältä. Legendaarisimpia hetkiä koettiin jälleen samoilla silmillä aamupaloilla. Väsymys ja huonot basistivitsit, mikä lyömätön yhdistelmä. Muiden työntekijöiden toivotellessa huomenia me toivottelimme vielä öitä.
Iltasetit menivät aina suurin piirtein samalla kaavalla, hyvät bileet joka ilta. Huikeinta oli ilta, jolloin laiva oli täynnä suomalaisia armeijasta juuri päässeitä nuoria miehiä ja naisia, kiitos teille. Meno jatkui kokonaisten kolmen tunnin ajan mielettömänä ja meidän omatkin biisit otettiin hyvin vastaan. Välillä monitorit olivat todellakin yhtä tyhjän kanssa, sillä yleisö huusi niin lujaa, ettei mistään kuullut enää mitään ja Veskun oli pakko hinata etupäästäkin liukuja yhä ylemmäs illan edetessä. Tuolloin yks tyyppi teki yleisösukelluksen eli diven, eli kellui yleisömeren päällä hyvän aikaa. Toivoisin, että muistaisin minkä biisin aikana se sattui.
Henkkojen ja Kenguruiden jättäessä torstaina laivan tilalle saatiin Jyväskyläläinen rokkibilebändi Sputnik. Sputnikkien setit olivat rokkaavia, letkeitä ja toimivia, ACDC:t suosikkeina totta kai, ja sitä paitsi olivat vielä todella mukavia ja hauskoja heppuja joiden kanssa oli helppo tulla toimeen. Myös heidän keikkojaan suosittelemme katsastamaan mikäli joskus tilaisuus siihen tulee.
Jatkuu!
SEVEN DAYS OF PARTY ALL DAY&NIGHT LONG
Part I; Code Of The Road
Joulukinkuista, pipareista ja vuodenvaihteesta täpärästi selvittyämme olikin jo aika lähteä laivailemaan. Tätä oltiin odotettu. Lauantaina 2.1. starttasimme fiattimme koti-Torniosta. Ihme oli että auton omistaja ylipäätään luovutti auton meille; kuski ei osannut ajaa edes auton avainta. Peruuttaminenkin, joka aktiviteettina on näin sovinistisesti sanottuna varsinkin tunnetusti naishenkilöille jännää, oli tavallistakin jännempää kun edellisestä ajokerrasta oli päässyt vierähtämään jo tovi. Muistaakseeni sen enemmiltä kommelluksilta vältyttiin ja matkaan päästiin yhtenä kappaleena. Kemistä käytiin hakemassa tiski ja kaukokaapeli. Joksua ei valitettavasti oltu vielä siihen mennessä tavoitettu parin päivän yrityksistä huolimatta, joten näillä mentiin ja varpaat ristiin, ettei enempiä kamoja tarvittais. Ouluun päästyämme reeniksen tyhjennyksen tiimellyksessä onnistuimme hukkaamaan yhen peiton, josta olisi kotimatkalla ollut yllättävän paljon iloa… Tähänkin päivään mennessä huovan kohtalo on edelleen hämärän peitossa. Käsittämätön katoamistemppu. Onneksi ei ollut sen tärkeämpää tavaraa.
Backlinen levätessä vähemmän tukevasti peräkärryssä hoksattiin, ettei kellään ole liinoja mukana. Elikkä tavara alkaa liirata ja aiheuttaa vaaratilanteita jossei sole kunnolla köytetty kiinni, varsinkin kun oli niin vähän kamaa mukana ja valtava kärry. Huomattiimpa myös, että bändin munalukko on niin ikään teillä tietämättömillä. Eikun shoppailemaan marketteihin ja huoltoasemille. Noihin aikoihin oli jo Joksukin herännyt, ja selvisi, että meiltä tällä hetkellä uupui monitorit, mikit, mikkiständit yms pikkusälää. Mikä ihmeen varjelus oli matkassa mukana, mutta Mika, jolta kamppeet ovat yleensä vuokrassa, oli juurikin lähdössä Ouluun, ja lupasi tuua tarvittavat läheiselle huoltsikalle. Aikataulu kusi rutkasti, mikä on kylläkin muodostunut jo vakioksi, mutta onneksi marginaalivaraa oli päivän verran. Lähtöhän olisi vasta sunnuntai-iltana Turusta. Iso kiitos Mikalle, pelastit!
Matka kohti Poria taittui nopeasti hyisten talvisten maisemien ja paikoin massiivisten jouluvalojen vilistessä ohi. Edessä oli mukavaa; siellä toimi lämmitys ja kolme mahtui helposti istumaan. Takana matkustamossa lämpötila taas oli melkein sama kuin ulkona. Ilta pimeni nopeasti, ja bensamittari alkoi näyttää punaista. Bensakortin viimeisimpiä käänteitä selvitellessä kävi ilmi, että se on Sannalla Helsingissä. Säätää säätää. Jullen kämpille päästyämme taidettiin simahtaa aika lahjakkaasti. Edelleen tukilasta kädessä minua kyllä jännitti, kuin käsi tulisi kestämään viikon rääkin, neljä settiä päivässä. Kärsin koko viime syksyn jännetupentulehduksesta, ja niin pitkä tauko tuntui jo soittotatsissakin. Sunnuntai-aamuna päästiin tutustumaan Porin konsan Valimoon ja pidettiin pikaiset reenit ilman Hepsaa. Ei tuntunut hyvältä kädessä. Sählättiin, syötiin ja ajeltiin nelisenkymmentä kilsaa Turkuun.
Terminaalikäytännöt olivat tuttuja, ja roudaus sujui sutjakkaasti. Ruuhkaa hisseillä, niin kuin aina. Molemmat bändit vaihtuivat lavoilla, joten stagella kävi melkoinen kuhina. Kasattiin ja kytkettiin omat kamppeet, Joksun juna oli myöhässä. Hänen viimein ehtiessä laivaan kaikki olikin suurilta osin jo valmiina. Tsekin jälkeen oli vuorossa eräs laivakeikkailun parhaimmista puolista; syöminen. Messin ruoat, ah. Montaa kertaa ei kyllä tullut lämmintä ruokaa nautittua, koskapa lounas tarjoiltiin tavallisesti siihen aikaan, kun me oltiin normikeikkarytmin mukaisesti vielä nukkumassa, ja päivällinen silloin, kun oltiin vetämässä päiväsettiä/settejä. Hyvin tuli siitä huolimatta tälläkin reissulla syötyä. Mie ja Julle oltiin ysikannella, muut bunkkasivat kuutosessa. Ensimmäisten päivien aikataulu oli semmoinen että Henkka ja Kulkurit, tanssimusiikkiorkesteri, aloitti päivällä soittamisen jo yhden jälkeen. Meidän tuli viideltä vetää kolme settiä. Sanomattakin on ehkä selvää, että rokkibilesettien uppoaminen tuohon aikaan päivästä, jolloin ihmiset ovat selvin päin ja kuuntelijakuntakin muodostuu pääasiassa lapsiperheistä ja iäkkäämmästä väestöstä, vaihteli suuresti. (Tästä myöhemmin lisää osassa II.) Illalla Henkat soittelivat muutaman setin, sitten klo 00 soitimme taas yhden rokkisetin, jonka jälkeen jatkui tanssimusiikki ja rehellinen humppa. Tyhmempikin tajuaa, että yleisö bändien ohella oli täysin kujilla tällaisesta soittojärjestyksestä. Otimmekin pian yhteyttä päättäjiin, mutta aikatauluja tai soittojärjestystä ei voinut valitettavasti muuttaa. Näin mentiin torstaihin saakka, jonka jälkeen setit vaihtoivat paikkaa; aamulla eikun niin siis päivällä, yksi setti ja illalla kolme. Varsinaisten orkesterien lisäksi menossa oli mukana myös huikea Kengurumeiniki.
Jatkuu!
Joulukinkuista, pipareista ja vuodenvaihteesta täpärästi selvittyämme olikin jo aika lähteä laivailemaan. Tätä oltiin odotettu. Lauantaina 2.1. starttasimme fiattimme koti-Torniosta. Ihme oli että auton omistaja ylipäätään luovutti auton meille; kuski ei osannut ajaa edes auton avainta. Peruuttaminenkin, joka aktiviteettina on näin sovinistisesti sanottuna varsinkin tunnetusti naishenkilöille jännää, oli tavallistakin jännempää kun edellisestä ajokerrasta oli päässyt vierähtämään jo tovi. Muistaakseeni sen enemmiltä kommelluksilta vältyttiin ja matkaan päästiin yhtenä kappaleena. Kemistä käytiin hakemassa tiski ja kaukokaapeli. Joksua ei valitettavasti oltu vielä siihen mennessä tavoitettu parin päivän yrityksistä huolimatta, joten näillä mentiin ja varpaat ristiin, ettei enempiä kamoja tarvittais. Ouluun päästyämme reeniksen tyhjennyksen tiimellyksessä onnistuimme hukkaamaan yhen peiton, josta olisi kotimatkalla ollut yllättävän paljon iloa… Tähänkin päivään mennessä huovan kohtalo on edelleen hämärän peitossa. Käsittämätön katoamistemppu. Onneksi ei ollut sen tärkeämpää tavaraa.
Backlinen levätessä vähemmän tukevasti peräkärryssä hoksattiin, ettei kellään ole liinoja mukana. Elikkä tavara alkaa liirata ja aiheuttaa vaaratilanteita jossei sole kunnolla köytetty kiinni, varsinkin kun oli niin vähän kamaa mukana ja valtava kärry. Huomattiimpa myös, että bändin munalukko on niin ikään teillä tietämättömillä. Eikun shoppailemaan marketteihin ja huoltoasemille. Noihin aikoihin oli jo Joksukin herännyt, ja selvisi, että meiltä tällä hetkellä uupui monitorit, mikit, mikkiständit yms pikkusälää. Mikä ihmeen varjelus oli matkassa mukana, mutta Mika, jolta kamppeet ovat yleensä vuokrassa, oli juurikin lähdössä Ouluun, ja lupasi tuua tarvittavat läheiselle huoltsikalle. Aikataulu kusi rutkasti, mikä on kylläkin muodostunut jo vakioksi, mutta onneksi marginaalivaraa oli päivän verran. Lähtöhän olisi vasta sunnuntai-iltana Turusta. Iso kiitos Mikalle, pelastit!
Matka kohti Poria taittui nopeasti hyisten talvisten maisemien ja paikoin massiivisten jouluvalojen vilistessä ohi. Edessä oli mukavaa; siellä toimi lämmitys ja kolme mahtui helposti istumaan. Takana matkustamossa lämpötila taas oli melkein sama kuin ulkona. Ilta pimeni nopeasti, ja bensamittari alkoi näyttää punaista. Bensakortin viimeisimpiä käänteitä selvitellessä kävi ilmi, että se on Sannalla Helsingissä. Säätää säätää. Jullen kämpille päästyämme taidettiin simahtaa aika lahjakkaasti. Edelleen tukilasta kädessä minua kyllä jännitti, kuin käsi tulisi kestämään viikon rääkin, neljä settiä päivässä. Kärsin koko viime syksyn jännetupentulehduksesta, ja niin pitkä tauko tuntui jo soittotatsissakin. Sunnuntai-aamuna päästiin tutustumaan Porin konsan Valimoon ja pidettiin pikaiset reenit ilman Hepsaa. Ei tuntunut hyvältä kädessä. Sählättiin, syötiin ja ajeltiin nelisenkymmentä kilsaa Turkuun.
Terminaalikäytännöt olivat tuttuja, ja roudaus sujui sutjakkaasti. Ruuhkaa hisseillä, niin kuin aina. Molemmat bändit vaihtuivat lavoilla, joten stagella kävi melkoinen kuhina. Kasattiin ja kytkettiin omat kamppeet, Joksun juna oli myöhässä. Hänen viimein ehtiessä laivaan kaikki olikin suurilta osin jo valmiina. Tsekin jälkeen oli vuorossa eräs laivakeikkailun parhaimmista puolista; syöminen. Messin ruoat, ah. Montaa kertaa ei kyllä tullut lämmintä ruokaa nautittua, koskapa lounas tarjoiltiin tavallisesti siihen aikaan, kun me oltiin normikeikkarytmin mukaisesti vielä nukkumassa, ja päivällinen silloin, kun oltiin vetämässä päiväsettiä/settejä. Hyvin tuli siitä huolimatta tälläkin reissulla syötyä. Mie ja Julle oltiin ysikannella, muut bunkkasivat kuutosessa. Ensimmäisten päivien aikataulu oli semmoinen että Henkka ja Kulkurit, tanssimusiikkiorkesteri, aloitti päivällä soittamisen jo yhden jälkeen. Meidän tuli viideltä vetää kolme settiä. Sanomattakin on ehkä selvää, että rokkibilesettien uppoaminen tuohon aikaan päivästä, jolloin ihmiset ovat selvin päin ja kuuntelijakuntakin muodostuu pääasiassa lapsiperheistä ja iäkkäämmästä väestöstä, vaihteli suuresti. (Tästä myöhemmin lisää osassa II.) Illalla Henkat soittelivat muutaman setin, sitten klo 00 soitimme taas yhden rokkisetin, jonka jälkeen jatkui tanssimusiikki ja rehellinen humppa. Tyhmempikin tajuaa, että yleisö bändien ohella oli täysin kujilla tällaisesta soittojärjestyksestä. Otimmekin pian yhteyttä päättäjiin, mutta aikatauluja tai soittojärjestystä ei voinut valitettavasti muuttaa. Näin mentiin torstaihin saakka, jonka jälkeen setit vaihtoivat paikkaa; aamulla eikun niin siis päivällä, yksi setti ja illalla kolme. Varsinaisten orkesterien lisäksi menossa oli mukana myös huikea Kengurumeiniki.
Jatkuu!
Subscribe to:
Posts (Atom)
